Betula nana, osa 238
He liikkuivat pieniä kujia pitkin. Se oli ongelmallista,
sillä heidän joukkionsa oli kasvanut suureksi. Kukaan ei kuitenkaan vielä
näyttänyt kiinnittävän heihin erityistä huomiota, vaikka he puoliksi
juoksivatkin katuja pitkin.
”Kuinka paljon joudumme kiertämään?” Mihail kysyi.
”Jos hyvin käy, niin emme paljoakaan”, Setenh vastasi.
”Ainakin vielä näyttää rauhalliselta”, Karl sanoi.
”Luulen, että pahin vastus on vastassa vasta satamassa”,
Setenh sanoi.
”Pidetään siis kiirettä”, Mihail sanoi.
He kiristivät tahtia Mihailin ja Setenhin johdolla.
Kadut olivat kuitenkin rauhallisia aina satamaan saakka.
Satamassa Hacodin luota kuului jo kova mekkala.
”Meidän pitää mennä auttamaan”, Mihail sanoi.
”Ei meillä ole niin paljoa sotilaita mukana, että pääsisimme
tuosta väkijoukosta lävitse”, Setenh sanoi.
”Emme me siihen sotilaita tarvitse. Riittää, kun minä taion
jäämuurin kansalaisten ja meidän väliimme”, Mihail sanoi.
Mihail loitsi ohuen jääseinän heidän taakseen, jottei heitä
päästäisi yllättämään ja sitten jatkoi seinän loitsimista käytäväksi kohti
Hacodia.
”Olet velho?” Setenh kysyi.
”Kyllä. Olen opiskellut Vihersalon taikayliopistossa. Samoin
on tehnyt Emily. Palveluksessani on myös muita taikomaan kykeneviä”, Mihail
vastasi.
”Se on hyvä tietää. Täälläpäin on vähemmän taikuuden
harrastajia enää nykypäivänä. Sekin oli ennen toisin”, Setenh sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Emily kysyi.
”Kerron myöhemmin. Selviydytään nyt ensin laivaan”, Setenh
vastasi.
Mihailin loitsiman jääseinän avulla he pääsivät Hacodiin
varsin helposti. Laiva oli jo lähes lähtövalmis ja heillä ei mennyt kovinkaan
kauaa päästä matkaan kohti alavirtaa. Vihainen väkijoukko jäi katselemaan
tyrmistyneinä heidän poistumistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti