Joskus sitä tulee vahingossa lukeneeksi täsmälleen oikean
kirjan täsmälleen oikealla hetkellä. Ville Rannan Isi on vähän väsynyt oli
tähän hetkeen itselleni sellainen kirja. Se auttoi käsittelemään omia päässäni
pyöriviä ajatuksiani paremmin ja avasi asioihin myös sellaisia näkökulmia,
joita en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Kirjan lukemisen jälkeen
mieleni on huomattavasti selkeämpi, kiitos näiden ajatusten oikenemisen. Täytyy
pitää kirja muistissa sitä varten, jos vastaavia ajatuksia alkaa pyörimään
mielessä uudestaan. Ja kirjasta on varmasti apua myös monien toisenlaistenkin
ajatusten käsittelyssä.
Tartuin kirjastossa Ville Rannan sarjakuvakirjaan Isi on
vähän väsynyt, koska olen pitänyt aikaisemmista lukemistani Rannan sarjakuvista
ja niiden tyylistä. Muistelen, että olisin tästä kirjasta joskus kuullut
aikaisemminkin ehkä lehtijutussa, mutta en mene asiasta täysin takuuseen. Tästä
riippumatta ja pienen selailun perusteella otin kirjan siis mukaani kirjastosta.
 |
| Ville Rannan sarkuvakirjan Isi on vähän väsynyt -kansi. |
Kirjassa Ville Ranta kuvaa omaelämänkerrallisesti perheen
arkea pienen lapsen kanssa. Kirjan sarjakuvat ovat peräisin Rannan
muistikirjasta. Osan ajasta hän on itse lapsen kanssa yksin kotona koti-isänä.
Ranta käsittelee arjen pyörittämisen mukanaan tuomia asioita ja omaa isyyttään.
Lapsiperheen arki kohtaa myös kunnianhimoisen taiteilijan ja tämän unelmat,
tahtoi tämä tai ei. Tämän asian käsittely oli mielestäni hyvin kiinnostavaa.
Lisäksi kirjassa puhutaan myös oman lapsen sairastumisesta, mikä on varmasti
jollain tavalla tuttu asia suurimmalle osalle vanhemmista.
Ainoana erityisenä huonona asiana kirjasta tulee mieleen se,
että kirjan tekstit on kirjoitettu käsin ja sellaisella käsialalla, että
tekstistä on välillä hankala saada selvää. Käsin kirjoittamisessa ei tosin
sinänsä itsessään ole mitään pahaa. Olisi kuitenkin kiva saada tekstistä selvää
ilman ajoittain pitkääkin tavaamista.
Isä on vähän väsynyt on siis kirja lapsiperheen arjesta
miehen näkökulmasta. Taiteilijuus ja sen pohdinta tuo tähän myös oman lisänsä.
Jos nämä asiat kiinnostavat, kannattaa kirjaan tutustua. Toki myös muutenkin,
jos suomalainen nykysarjakuva kiinnostaa. Kirja tosin on jo vuodelta 2005,
joten erityisen tuoreena esimerkkinä nykysarjakuvasta sitä ei voi enää pitää.
Sen käsittelemät asiat ovat kuitenkin melkolailla ajattomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti