Vastahyökkäys keskikaupungilla XV

Betula nana, osa 498

Mihailin loitsimat jäävaarnat kaatoivat jälleen suuren joukon Suuren keisarikunnan armeijan sotilaita ja mursivat muuria pitäneiden joukkojen linjan. Suuren keisarikunnan armeija ei kuitenkaan suostunut perääntymään ennen kuin Mihail oli loitsinut useamman aallon jäävaarnoja. Siinä vaiheessa perääntyviä sotilaita ei enää juuri ollut. Mihailin mukana tulevat sotilaat saivat heistäkin suurimman osan kiinni, mutta muutamat pääsivät pakoon.

”Antaa heidän kertoa muille, mitä täällä tapahtui. Joko se tuo meille kunnon haasteen tai sitten Suuren keisarikunnan armeija saa syyn lähteä häntä koipien välissä kotiin”, Mihail sanoi.

Sotilaat hänen ympärillään nyökkäilivät hyväksyvästi.

Mihail kuljetti katsettaan muurilla makaavien sotilaiden ruumiissa. Suurin osa oli Suuren keisarikunnan armeijan sotilaita, mutta joukossa oli myös netronovalalaisia. Jälkimmäisten ruumiit olivat jo päivien ikäisiä. Ne olivat syntyneet hyökkäyksessä, jossa Suuren keisarikunnan armeija oli ottanut muurin haltuunsa.

”Moni toveri kuoli puolustaessaan muuria”, eräs sotilas sanoi.

”He saavat uuden mahdollisuuden puolustaa sitä. Tällä kertaa rinnallaan joukko entisiä Suuren keisarikunnan sotilaita”, Mihail sanoi.

Mihail hakeutui suojaisaan kohtaan ja keskittyi uuteen kuolleestamanaukseen. Hän hengitti raskaasti jo keskittyessään. Useamman jäävaarnaallon loitsiminen oli kuluttanut hänen taikavoimiaan, mutta hän tiesi, että voimia riittäisi vielä manaukseen. Ainakin tähän ja ehkä vielä seuraavaan.

Hän tiesi, että voimien täytyi riittää vielä seuraavaankin manaukseen. Vähintään siihen.

Kuolleestamanauksen jälkeen Mihail huohotti. Hän katseli kuinka muurilla makaavat ruumiit heräsivät eloon ja nousivat ylös vaikean näköisesti. Sitä hän ei huomannut kuinka hänen hikipisaransa putoilivat muurin päällyskiville.

Netronovalan armeijan sotilaat ottivat muurin taas haltuun ja varustautuivat puolustautumaan. Mihail eikuitenkaan ollut tyytyväinen.

”Meidän täytyy puskea eteenpäin, kun he ovat liikkeessä. He eivät myöskään odota, että hyökkäämme muurilta vielä eteenpäin”, Mihail sanoi.

”Tuskin he odottivat, että hyökkäisimme edes takaisin muurille”, Nekau sanoi.

Mihail katsoi aliupseeri Kafenpoikaa.

”Olet sitä mieltä, että minun ei pitäisi jatkaa”, Mihail sanoi.

Kafenpoika nyökkäsi.

”Kaikella kunnioituksella arvon ruhtinas, minusta teidän pitäisi lopettaa ja levätä”, Nekau sanoi.

Mihail pudisti päätään.

”En voi levätä ennen kuin taistelu on voitettu”, Mihail sanoi.

Kafenpoika painoi päänsä ja puisteli sitä.

”Sitä minä olen pelännytkin”, Nekau sanoi.

Mihail nousi ylös.

”En ota mukaani tälläkään kertaa kuin vapaaehtoisia”, Mihail sanoi.

”Niitä on jo liikaa”, Nekau sanoi.

Mihail katsoi aliupseeria.

”En aio määrätä ketään jäämään pois, jos kaikki ovat liikkeellä vapaaehtoisesti”, Mihail sanoi.

”Tiedän, mutta se jättää muurin vaille kunnollista puolustusta”, Nekau sanoi.

”Se ei tarvitse puolustusta, kun hyökkäämme”, Mihail sanoi.

Mihail jätti Kafenpojan pohdiskelemaan tilannetta.