Kaupunki myrskyn silmässä IV

 Betula pubescens, osa 223

Kenraali johdatti kapteeneja pitkin linnan käytäviä kohti huonetta, jossa kapteenit muistivat kuolleestamanausta tapahtuneen aikaisemmin.

”Vieläkö jatkatte kuolleestamanausta?” Solkar kysyi.

”Niin paljon kuin Tammen seuraajat vain löytävät sopivia ruumiita ja tarvikkeita itse manaukseen. Tahti on kuitenkin hidastunut siitä, mihin alkuun pystyimme. Ruumiita kyllä olisi, mutta kaupungin yrttitarhoissa olisi toivomisen varaa”, Edkar vastasi.

He kävivät ensin kuolleestamanaushuoneessa tarkastamassa mikä tilanne siellä oli. Tammen seuraajat valmistelivat siellä jälleen yhtä manausta. Seuraajien joukossa oli myös muutamia uusia, joita kapteenit eivät tunnistaneet Netronovalasta heidän mukaansa lähteneeksi.

”Työtahti kävi liian nopeaksi vanhoille seuraajille, joten annoin heille luvan etsiä uusia lupauksia. Heitä onkin löytynyt muutamia sotilaiden ja kaupunkilaisten joukosta”, Edkar sanoi.

”Voiko kaupunkilaisten uskollisuuteen luotta?” Solkar kysyi.

”Ainakin näihin uusiin seuraajiin voi luottaa. Menen takuuseen siitä ja Tammen seuraajat myös ovat asiasta varmoja. Emme muuten olisi ottaneet heitä mukaan, jos he eivät todistaneet olevansa luottamuksemme arvoisia”, Edkar vastasi.

Kapteenit nyökkäilivät hyväksyvästi, vaikka hieman epäilivätkin.

”Toivottavasti sana ei myöskään enää kiiri kaupungille samalla tavalla kuin aikaisemmin”, Venir sanoi.

”Siitä olemme pitäneet tarkemmin huolta ja olemme käsittääkseni siinä onnistuneetkin paremmin. Ja nyt kaupunkilaisilla on tietenkin muutakin huolehdittavaa kuin kauhukertomukset”, Edkar sanoi.

”Niin toki”, Venir sanoi.

Seuraavaksi kenraali johdatti kapteeneja pidemmälle linnan käytäville.

”Minne menemme seuraavaksi?” Solkar kysyi.

”Katsomaan, mitä olemme saaneet aikaan”, Edkar vastasi.

He kääntyivät hyvin syrjäiselle linnan käytävälle, jossa ei liikkunut ketään. Käytävä oli kuitenkin harvakseltaan valaistu. Kenraali pysähtyi ensimmäisen oven kohdalle ja avasi oven. Huone oli makuusali, joka oli täytetty makuulavereilla. Laverit olivat täynnä tuoreita eläviä kuolleita, jotka kääntyvät hitaasti katsomaan heitä kohden.

”Tässä on osa tuoreista manatuistamme”, Edkar sanoi.

Kenraali sulki huoneen oven ja heilautti kättään kohti käytävän toista päätä.

”Ja koko käytävä on täynnä huoneita, joissa heitä on lisää. Mielestäni olemme onnistuneet tehtävässämme varsin hyvin”, Edkar sanoi.

Kapteenit olivat sanattomia.

”Mitä siis tulee pyyntöönne tai ehdotukseenne. Voisimme ehkä koota jonkinlaisen osaston, jolla voidaan hyökätä keskikaupungin puolelle. Sieltä voimme saada lisää aseistusta ja tuoreita ruumiita”, Edkar sanoi.

Kapteeneille meni hetki sulatella kenraalin sanomaa. Lopulta Kallas sai ensin jatkettua keskustelua.

”Ovatko he valmiita sellaiseen?” Venir kysyi.

”Eivät ehkä vielä yksinään, mutta yhdessä kokeneempien kanssa he pystyvät siihen”, Edkar vastasi.

”Selvä, meidän on sitten koottava erillinen osasto tehtävää varten ja otettava tuoreita jo harjoittelemaan kokeneempien kanssa. Vaikka ei tässä toki paljoa ehdi harjoittelemaan”, Venir sanoi.

”Tammen seuraajat tietävät, ketkä ovat parhaiten valmiita taisteluun, joten kysykää heiltä. Toivon, etteivät Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat pääse liian helpolla”, Edkar sanoi.