Myrsky Gyllenlaesissa III

 Betula pubescens, osa 215

Kun Suuren keisarikunnan armeijalle kävi selväksi, etteivät netronovalalaiset aio tehdä vastahyökkäyksiä kaupunginmuurin ulkopuolelle, kokeileva taktiikka muuttui suuremmaksi hyökkäykseksi. Nyt myös niissä osissa muuria, joissa Suuren keisarikunnan armeija ei ollut aiemmin päässyt muurin luokse, hyökkääjä pääsi silkan ylivoiman vuoksi kiinni muuriin. Enää netronovalalaisilla ei ollut niin laajaa mahdollisuutta siirtää joukkoja sinne, missä niitä tiukimmin tarvittiin, koska lähes kaikki vapaat voimavarat oli sidottu jonnekin muurin osalle.

Kapteenit seurasivat tilannetta huolestuneina. Puolustus piti vielä kaikkialla, mutta he tiesivät, ettei se tulisi pitämään loputtomiin.

”Mitä luulet, kuinka monta päivää kestämme?” Solkar kysyi.

”Uskon, että useita päiviä, mutta tarkkaa määrää on vaikea sanoa”, Venir vastasi.

”Niin, kaikki on niin sattumasta kiinni”, Solkar sanoi.

Kapteenit huokaisivat ja katselivat tornista näkyvää kaupunginmuuria, jolla taistelua käytiin. Sen takana näkyi Gyllenlaes, jolle Suuren keisarikunnan armeija oli levittäytynyt.

”Oli sattuma puolellamme tai ei, meidän täytyy valmistautua vetäytymään yläkaupunkiin”, Venir sanoi.

”Aiotko hylätä kaupunginmuurin?” Solkar kysyi.

”En, mutta jossakin vaiheessa meidät pakotetaan siltä pois. Parempi valmistautua siihen”, Venir vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Kaupunginmuurin jälkeen meillä on parhaat mahdollisuudet puolustautua yläkaupungin muurilla. Ja sitten kaupungin keskuslinnassa”, Venir sanoi.

”Entä kaikki linnoitustyö, mitä olemme tehneet keskikaupunkiin?” Solkar kysyi.

”En usko, että meillä on riittävästi sotilaita, jotta voisimme käyttää niitä tehokkaasti, koska linnoitukset ovat niin heikkoja ja niitä on vähän. Olen sitä mieltä, että jos kaupunginmuurin puolustus murtuu, niin meidän on pakko vetäytyä yläkaupungin muurille saakka, jotta saamme puolustuksen uudelleen järjestettyä”, Venir vastasi.

”Sotilaat ovat tehneet paljon työtä turhaan”, Solkar sanoi.

”On tehdyistä puolustusrakenteista varmasti hyötyä, kun vetäydymme keskikaupungin läpi. Eivät ne mene hukkaan. Ja suurin työ on kuitenkin tehty yläkaupungin linnoittamisessa ja kaupunginmuurin korjaamisessa”, Venir sanoi.

”Tietenkin, koska ne ovat meidän pääpuolustuslinjamme”, Solkar sanoi.

”Ja ovat koko ajan olleet”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi hyväksyvästi, mutta katsoi pettyneenä poispäin Kallaksesta. Hän kääntyi lopulta kokonaan ja katseli keskikaupunkia. Lopulta Suomas kääntyi taas kohti Kallasta.

”Tiesitkö tämän siinä vaiheessa, kun siirryit johtamaan keskikaupungin rakentamista?” Solkar kysyi.

”Tiesin kai jollakin tasolla, mutta viime päivien aikana ole vasta täysin ymmärtänyt tilanteemme”, Venir vastasi.

”Aivan”, Solkar sanoi.

Kallas katsoi Suomasta.

”Mitä?” Venir kysyi.

”Olisin vain toivonut, että kerrot minulle tällaisen asian”, Solkar vastasi.

Kallas nyökkäsi.

”Anteeksi. Olin jotenkin niin omissa ajatuksissani, että ajattelin sinunkin huomanneen saman asian”, Venir sanoi.

”Ei se mitään. Minulla menee vain hetki päästä taas tilanteen tasalle”, Solkar sanoi.

”Pystytkö miettimään suunnitelmaa samalla?” Venir kysyi.

Suomas hymähti.

”Ei edes hetken rauhaa?” Solkar kysyi.

Kallas vilkaisi kohti Gyllenlaesia.

”He eivät taida antaa meille sellaiseen mahdollisuutta”, Venir vastasi.