Betula pubescens, osa 214
Taistelun ensimmäinen yö kääntyi ensin ensimmäiseksi aamuksi ja sitten ensimmäiseksi päiväksi. Suuren keisarikunnan valtavuus oli puolustajille huumaavaa, mutta jokainen netronovalalainen myös tiesi, että vain taistelemalla oli edes mahdollisuus selvitä elossa. Oli pakko jatkaa taistelua ja uskoa, että he voisivat selvitä.
Aliupseeri Saesteorran johtama osasto oli määrätty liikkuvaksi osastoksi, joka siirrettiin auttamaan sinne, missä tilanne oli pahin. Koko yön ja valkenevan aamun ajan he olivat puskeneet muurille päässeitä Suuren keisarikunnan joukkoja kauemmaksi muurista. Nyt he olivat vihdoin päässeet lepäämään.
Saesteorra kiersi sotilaiden luona ja varmisti, että kaikki olivat kunnossa tai tarvitsisivatko nämä jotakin.
”Miten teillä menee?” Jeanne kysyi.
”Hyvin me pärjäämme”, sotilas vastasi.
Saesteorra nyökkäsi ja jatkoi eteenpäin. Hän tiesi, että sotilaat eivät tässä tilanteessa valittaisi pienestä. Mutta hän myös toivoi, etteivät nämä panttaisi mitään tietoa tarpeistaan.
Maassa istuen lepäävä Firgenbeam nosti katseensa Saesteorraan.
”Joko kiersin koko joukon?” Valter kysyi.
”Kiersin sen vähän mitä meitä on”, Jeanne vastasi.
Saesteorra istuutui Firgenbeamin lähelle. Ei liian lähelle, mutta kuitenkin sopivalle etäisyydelle puhumista varten.
”Mitenkäs sinulla menee?” Jeanne kysyi.
”Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Osaavien ja motivoituneiden sotilaiden kanssa on hyvä taistella”, Valter vastasi.
”Etkö haluaisi olla omiesi parissa puolustamassa alakaupunkia?” Jeanne kysyi.
”Mieluummin olen täällä”, Valter vastasi.
Saesteorra nyökkäsi.
”Entäs sinä?” Valter kysyi.
”Mitä minusta?” Jeanne kysyi.
”Miten sinulla menee?” Valter kysyi.
”Olen väsynyt, mutta muuten ihan hyvin olosuhteisiin nähden”, Jeanne vastasi.
”Sinun täytyy levätä”, Valter sanoi.
”Olisipa siihen aikaa”, Jeanne sanoi.
”Nyt siihen on aikaa”, Valter sanoi.
Saesteorra hymähti.
”Parempaa hetkeä ei varmaan vähään aikaan tule”, Valter sanoi.
Saesteorra nyökkäsi vastahakoisesti ja kävi makuulleen.
”Minä pidän vahtia, niin voit nukkua rauhassa”, Valter sanoi.
Uni tuli nopeasti. Hän kuuli vielä Firgenbeamin seuraavan lauseen, mutta ei jälkikäteen enää muistanut mikä se oli. Uni oli synkkää ja levotonta, mutta piti otteessaan.
Saesteorra heräsi, kun toinen aliupseeri kutsui hänen nimeään. Hän pakottautui hereille ja toisen silmänsä auki.
”Mitä nyt?” Jeanne kysyi.
”Uudet käskyt. Kapteenit tarvitsevat teitä taas uudessa paikassa”, aliupseeri vastasi.
Saesteorra nyökkäsi ja nousi ylös.
torstai 5. toukokuuta 2022
Myrsky Gyllenlaesissa II
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti