Myrsky Gyllenlaesissa

 Betula pubescens, osa 213

Jos Suuren keisarikunnan armeija oli tuntunut valtavalta saapuessaan Gyllenlaesin reunoille, oli se vielä suurempi vyöryessään tasangon poikki kohti kaupunkia. Hyökkäys oli aloitettu yön pimettyä, mutta sitä ei tehty mitenkään salassa. Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat marssivat tasangon poikki soihtuja kantaen. Nämä olivat helppoja maaleja kaupungin muurilla odottavien puolustajien jousiampujille, jotka avasivat tulen, kun olivat varmistuneet hyökkäyksen alkaneen. Hyökkääviä sotilaita oli kuitenkin niin paljon, etteivät vartiossa olleet jousiampujat riittäneet näiden torjumiseen kuin vain paikoittain. Useissa kohdissa Suuren keisarikunnan armeija pääsi kiinni muuriin ja rakentamaan suojia nuolisateelta.

Kapteenit Kallas ja Suomas saapuivat johtamaan puolustusta. Ensin saapui Kallas, joka oli majoittunut keskikaupungissa mahdollisimman lähellä muurin avainkohtia. Suomas ei kuitenkaan myöhästynyt paljoakaan Kallaksen saapumisesta.

”Mikä tilanne meillä on?” Solkar kysyi.

”Toivoisin voivani sanoa sitä hyväksi, mutta voisi olla huonompikin. Mutta tarvitsemme lisää jousiampujia, paljon lisää”, Venir vastasi.

”Niitä on tulossa, mutta emme voi myöskään keskittää kaikkia voimia ulkomuurille”, Solkar sanoi.

”Emme tietenkään. Olisipa meitä enemmän”, Venir sanoi.

”Sitä me kaikki varmaan toivomme, mutta jos meitä olisi enemmän, ei meillä varmaan olisi näitä ongelmia”, Solkar sanoi.

”Lienet oikeassa”, Venir sanoi.

Kapteenit jatkoivat tilanteen seuraamista muurilla ja yrittivät saada kokonaiskuvaa haltuun lähettien tuomien raporttien avulla.

”Aika monessa kohdassa Suuren keisarikunnan armeija on päässyt kiinni muuriin”, Solkar sanoi.

”Se on huolestuttavaa, että he pääsivät suoraan muurille”, Venir sanoi.

”Pitäisikö meidän tehdä hallittuja vastaiskuja puskeaksemme hyökkääjät pois muurilta?” Solkar kysyi.

”Pitäisi, mutta voimamme eivät riitä siihen. Tehdään parhaamme pitääksemme muurin hallussamme”, Venir vastasi.

”Selvä”, Solkar sanoi.

Kapteenit ryhtyivät organisoimaan vahvistuksia muurin eri osiin. Niihin osiin, joissa Suuren keisarikunnan armeija oli päässyt kiinni muuriin, lähetettiin lähitaisteluun sopivia lisäjoukkoja pitämään muurin ylittäjät kurissa. Puolestaan niihin osiin, joissa vihollinen ei vielä ollut muurilla, lähetettiin lisää jousiampujia pitämään vihollinen kaukana muurista ja mahdollisuuksien mukaan estämään vahvistusten saapuminen kyseisen muurinosan lähilohkoille.

”Toimemme näyttävät tehoavan”, Solkar sanoi.

”Mutta Suuren keisarikunnan armeija ei ole myöskään lähettänyt koko voimaansa kimppuumme. He vasta testaavat miten kovaan vastarintaan kykenemme. Ja olemmeko uhkanrohkeita ja lähdemme tekemään vastahyökkäyksiä”, Venir sanoi.

”Kenraalit saavat kyllä paljon tietoa puolustuksestamme, mutta millä hinnalla. Sotilaita kuolee jatkuvasti”, Solkar sanoi.

”He tuskin laskevat hintaa. He haluavat vain saada meidät hävitettyä ja oman nöyryytyksensä korjattua voitoksi”, Venir sanoi.

”Vaarallisempaa vihollista saa etsiä”, Solkar sanoi.

”Johtajien puolesta ehkä, mutta sotilaita tuollainen ei motivoi. Sotilaita on kuitenkin niin paljon, että aina löytyy motivoituneita ja levänneitä jatkamaan taistelua”, Venir sanoi.

”Ja meitä ei ole riittävästi, jotta saisimme jokaisen aallon torjuttua”, Solkar sanoi.

”Niin se valitettavasti taitaa olla”, Venir sanoi.

Kallas katsoi sivulleen ja huomasi vieressään helposti kuuloetäisyydellä seisovan aliupseerin valmiina vastaanottamaan uusia käskyjä.

”Mutta taistelemme niin hyvin kuin mahdollista. Se on ainoa asia, jolla on nyt väliä ja mihin voimme itse vaikuttaa. Muut asiat ovat meitä suurempien voimien käsissä”, Venir sanoi.

”Kyllä, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

Kapteenit kertoivat aliupseerille seuraavat liikkeet ja tämä lähti sitten viemään käskyjä eteenpäin. Kapteenit puolestaan jäivät pohtimaan, mitkä olisivat heidän ja mahdollisesti Suuren keisarikunnan armeijan seuraavat liikkeet.