Hiljaisuus ennen myrskyä IV

 Betula pubescens, osa 210

Kenraali Netronova kutsui kapteenit Gyllenburhin keskuslinnaan. Kenraali oli päättänyt sijoittautua pysyvästi linnan sisälle ja hänen telttansa oli siirretty linnanpihalle. Teltassaan kenraali myös otti vastaan kapteenit. Kapteenit saapuivat telttaan ja tekivät tälle kunniaa.

”Herra kenraali”, kapteenit sanoivat.

”Kapteenit, olkaa hyvät ja istukaa”, Edkar sanoi.

Kenraali näytti kädellään kahta tuolia, jotka oli asetettu hänen vasemmalle puolelleen. Hänen oikealla puolellaan istuivat Miranda ja vähän kauempana Nalle. Kapteenit istuutuivat kenraali osoittamille tuoleille.

”Herra kenraali, miksi kutsuit meidät?” Solkar kysyi.

”Suuren keisarikunnan armeija on lähettänyt neuvotteluvaltuuskunnan, joten neuvottelemme heidän kanssaan”, Edkar vastasi.

Kapteenit nyökkäsivät. Kenraali puolestaan kääntyi lähellä seisovan henkivartijan puoleen.

”Pyytäkää valtuuskunta sisään”, Edkar sanoi.

Henkivartija nyökkäsi, teki kenraalille kunniaa ja lähti toteuttamaan käskyään.

”Tiedättekö, mistä he haluavat neuvotella?” Solkar kysyi.

”Eivät luultavastikaan mistään”, Edkar vastasi.

”Miksi sitten lähettää valtuuskunta?” Solkar kysyi.

”Jotta he voivat sanoa, että neuvotteluille annettiin mahdollisuus”, Venir vastasi.

”Sitä minäkin veikkaisin”, Edkar sanoi.

”Kenelle he sen kertovat?” Solkar kysyi.

”Kenelle vain, jolle he haluavat mustamaalata meitä”, Edkar vastasi.

Edkarin henkivartija saapui takaisin telttaan.

”Suuren keisarikunnan armeijan lähettiläät”, henkivartija sanoi.

Henkivartijan auki pitämästä teltan ovesta astui sisään kolme kevyessä asussa olevaa miestä. Aseet heiltä oli myös kerätty pois teltan ulkopuolelta. Miehet peittelivät parhaansa mukaan epäluulojaan edessään olevia epäkuolleita kohtaan ja erityisesti pelkojaan teltassa olevaa epäkuollutta karhua kohtaan.

”Tervehdimme teitä, arvon kenraali. Olkoon neuvottelumme tuottoisa”, etummainen neuvottelija sanoi.

Kenraali Netronova nousi ylös tervehtimään neuvotteluvaltuuskuntaa.

”Tervehdys myös teille. Toivottavasti voimme päästä konkreettiseen ja molempia hyödyttyvään ratkaisuun.

Varsin pian neuvotteluiden alettua kävi selväksi, että molemminpuoliset toiveet siitä, että asiaan olisi mahdollista saada neuvotteluratkaisu, olivat turhia.

Suuren keisarikunnan armeijan ehtoina sille, että Netronovalan armeija saisi poispääsyn kaupungista, olivat, että armeijan pitäisi luovuttaa kaikki aseensa ja varusteensa sekä Suuren keisarikunnan alueelta varastetut asiat sekä ruoka. Tämän lisäksi Netronovalan tuli korvata vahingot, jotka Suurelle keisarikunnalle ja Gyllenburhille oli aiheutunut ja maksaa näiden lisäksi korvauksia. Netronovalalaisille tarjottaisiin pääsy takaisin Netronovalaan pieninä joukkoina, joita saattaisivat Suuren keisarikunnan sotilasosastot. Lisäksi Netronovalan tuli sallia Suuren keisarikunnan armeijan pääsy alueelleen varmistamaan, ettei siellä valmistella uutta sotilasoperaatiota Suurta keisarikuntaa vastaan. Tämän osoittamiseksi Netronovalan piti rajoittaa armeijansa kokoa.

Kenraali Netronovalan vastaehdotus oli, että kaikesta vihamielisyydestä voidaan luopua, jos Netronovalan armeijalle taataan vapaa pääsy Suuren keisarikunnan eteläosan läpi takaisin Netronovalaan matkaan riittävän varustuksen kanssa. Kaupunkia ei ryöstetä, kuten ei ole ollut tarkoituskaan. Aseita ei luovuteta eikä Suurelle keisarikunnalle taata sen laajempaa pääsyä Netronovalaan kuin tähänkään saakka. Diplomaateille ja kauppiaille kulku on vapaata sekä kaikille seikkailunhaluisille Suuren keisarikunnan kansalaisille.

Kumpikin puoli kertoi, ettei vastapuolen ehtoihin ollut mitenkään mahdollista suostua. Ainoa lopputulos, joka saatiin sovittua, oli, että Suuren keisarikunnan armeijan neuvottelukunta palaisi Suuren keisarikunnan armeijan leiriin kertomaan neuvotteluista ja että neuvotteluja jatkettaisiin parin päivän kuluttua.