Vieraat torvet III

 Betula pubescens, osa 229

Kenraalin ja kapteenien oletus kävi toteen ja Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys yläkaupunkia vastaan kiihtyi seuraavien päivien aikana. Enää tarkoitus ei ollut vain näännyttää kaupunkia, vaan nyt piirittäjät pyrkivät myös pääsemään sisään kaupunginosaan. Vielä kyse ei kuitenkaan ollut suuremmasta hyökkäyksestä ja netronovalalaiset saivat Suuren keisarikunnan armeijan yritykset torjuttua.

Valmistautumista toisenlaiseen hyökkäykseen oli kuitenkin näköpiirissä ja kapteenit olivat pohtimassa tilannetta.

”Tämä ei näytä hyvältä”, Solkar sanoi.

Suomaksen edessä pöydällä levittäytyi kartta, joka kuvasi kaupunkia ja sitä ympäröivää aluetta. Kartalle oli asetettu nappuloita kuvastamaan eri osapuolten joukkoja. Suuren keisarikunnan nappulat keskittyivät keskikaupunkiin yläkaupungin muurin lähelle sekä kaupunkia ympäröivän tasangon pohjoisosalle. Muuallakin oli Suuren keisarikunnan joukkoja, mutta selvin keskittymä oli keskikaupungissa.

”He valmistautuvat täyteen hyökkäykseen”, Venir sanoi.

”Kuinka kauan kestämme sellaista?” Solkar kysyi.

Kallas pudisti päätään ja ei vastannut heti. Hän ei halunnut sanoa asiaa ääneen.

”En tiedä. Emme välttämättä kovinkaan kauaa”, Venir vastasi.

”Pitäisikö meidän aloittaa valmistelut sitä varten, että jos meidän täytyy vetäytyä keskuslinnaan?” Solkar kysyi.

Suomas osoitti kartasta yläkaupungissa olevaa linnaa.

”En tiedä kannattaako täysiä valmisteluja aloittaa, mutta hyvähän siihenkin vaihtoehtoon on jollakin tavalla valmistautua”, Venir vastasi.

”Entä muurin porttialue?” Solkar kysyi.

Suomas siirsi kätensä osoittamaan yläkaupungin muurin pääporttia, jota netronovalalaiset olivat linnoittaneet siitä saakka, kun olivat saaneet portin ympäristöineen hallintaansa.

”Sen hylkääminen ei tosiaankaan tunnu järkevältä ajatukselta, vaikka toisaalta en tiedä onko järkevää puolustaa kahta erillistä saareketta”, Venir vastasi.

”Jos yläkaupungin puolustus murtuu yllättävästi, niin se voi tarjota mahdollisuuden vetäytyä hallitusti kahteen eri paikkaan”, Solkar sanoi.

”Niin, portti on melko todennäköisesti sellainen kohti muurista, jonka puolustus ei murru. Linnoitukset ovat niin vahvoja ja monikerroksisia, että porttialuetta on vaikea valloittaa väkivoimin, vaikka hyökkääjä olisi päässyt yläkaupunkiin ja itse portista läpi”, Venir sanoi.

”Olkoon kahteen paikkaan vetäytyminen sitten varasuunnitelma”, Solkar sanoi.

Kallas nyökkäsi, vaikka hän ei pitänytkään ajatusta hyvänä. Hyviä vaihtoehtoja oli kuitenkin tarjolla rajallisesti.

”Ehkä nyt tähän tilanteeseen vetäytymisvalmisteluksi riittää se, että jokaisen osaston johtajan täytyy olla vähintään itse tietoinen siitä, mitä kautta pystyy vetäytymään osastonsa kanssa. Ensisijaisesti vetäytyminen tulee tehdä keskuslinnaan, mutta sen tien ollessa estetty, toissijaisesti porttialueelle”, Venir sanoi.

”Se on hyvä alku ja vähintä, mikä on hyvä olla valmiina tiedossa”, Solkar sanoi.

”Sitten meidän täytyy suunnitella, miten puolustaudumme tulevaa suurhyökkäystä vastaan”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi. Kapteenit kumartuivat kartan ääreen ja yrittivät tunnistaa yläkaupunkia ympäröivän muurin heikoimpia kohtia. Näiden kohtien puolustamiseksi varattiin enemmän joukkoja sen mukaan, mitä oli saatavilla. Kovinkaan paljoa kapteeneilla ei kuitenkaan ollut tehtävissä taisteluiden aikana.