Kaupunki myrskyn silmässä VII

 Betula pubescens, osa 226

Taistelu Gyllenburhista jatkui yhä pidempään ja tuhosi yhä suuremman osan kaupungista. Erityisesti pääkatujen varret sekä muurien lähialueet kärsivät kaupungissa riehuvista taisteluista. Tulipalot olivat hyvin tavallisia etenkin keskikaupungin alueella. Osa keskikaupungin asukkaista katsoi parhaaksi lähteä kaupungista ja siirtyä sen ulkopuolelle telttakyliin tai kauemmaksi maaseudulle. Kaikilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta lähteä.

Alakaupungista lähtijöitä ei ollut kuin harvoja yksittäisiä, jotka pakenivat yön pimeyden turvin piirittäjien ohitse. Poispääsy alakaupungista oli mahdollinen, koska saarto ei ollut täysin tiivis alakaupungin kohdalla. Puolestaan yläkaupungista kukaan ei voinut poistua, kun Suuren keisarikunnan armeijan saartorengas piti kaupunginosaa tiukasti otteessaan. Yläkaupungin asukkailla oli myös eniten menetettävää. Kukaan ei halunnut riskeerata omaisuuttaan tai asemaansa pakenemalla kaupungista. Yläkaupunkilaisilla oli myös parhaat oltavat kaikista kaupungin asukkaista, vaikka kaupunki olikin piiritettynä.

”Luuletko, että asukkaat pärjäävät?” Solkar kysyi.

”Yläkaupunkilaisetko? Aivan varmasti”, Venir vastasi.

”Oletko varma?” Solkar kysyi.

”Juhlia ja tanssiaisia järjestetään piirityksestä huolimatta, joten en usko yläkaupunkilaisten olojen olevan kovinkaan huonot”, Venir vastasi.

”Kaikki eivät elä tanssiaiselämää yläkaupungissakaan”, Solkar sanoi.

”Mutta pärjäävät varmasti”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi.

”Olet varmasti oikeassa”, Solkar sanoi.

”Suuremmin voisi olla huolissaan keskikaupunkilaisista, mutta heidän tilanteensa ei ole enää meidän huolemme. Suuren keisarikunnan armeija saa huolehtia heistä, kun hallitsevatkin kaupunginosaa”, Venir sanoi.

”Heidän olonsa ovat taitaneet vain huonontua sen jälkeen, kun vetäydyimme keskikaupungista”, Solkar sanoi.

”Luulen samaa”, Venir sanoi.

Suomas asetti kätensä kaupungin kartalle lähelle alakaupunkia.

”Alakaupungissa sen sijaan olot ovat taitaneet pysyä lähes samoina kuin ennen taistelua”, Solkar sanoi.

”Sellaisen kuvan minäkin olen saanut. He pärjäävät myös vähemmällä kuin muiden kaupunginosien asukkaat”, Venir sanoi.

”Heitä tosi on myös varsin paljon. Alakaupunki on tiheään asuttu”, Solkar sanoi.

Suomas nosti kätensä pois kartalta ja kierrätti katsettaan sitä pitkin.

”Entä me? Miten hyvin me pärjäämme?” Solkar kysyi.

Kallas hymähti huvittuneena.

”Se onkin vaikeampi kysymys”, Venir vastasi.

”Tilanne voisi olla huonompikin”, Solkar sanoi.

”Voisi tietysti, mutta ei se mikään hyvä ole tälläkään hetkellä”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi.

”Mutta kestämme. Ainakin toistaiseksi”, Venir sanoi.

”Mutta jossakin vaiheessa tarvitsemme apua ulkoa”, Solkar sanoi.

”Niin. Suuren keisarikunnan armeija on niin suuri, ettemme pysty yksin tätä taistelua ratkaisemaan millään tavalla meille suosiolliseen suuntaan”, Venir sanoi.