Suuren keisarikunnan armeija saapuu

 Betula pubescens, osa 205

Burhleon Saesteorralle antamat tiedot osoittautuivat nopeasti oikeiksi. Netronovalalaisten kauimmaiset partiot havaitsivat pari päivää Saesteorran paluun jälkeen Suuren keisarikunnan armeijan tiedustelijoita. Tiedustelijat olivat varovaisia ja pysyttelivät niin kaukana, ettei heitä voinut saada kiinni avoimessa maastossa. Tieto kuitenkin kulkeutui kapteeneille. Se kulkeutui myös kenraalille, joka olisi ehkä ollut asiasta järkyttynyt, jos ei olisi saanut kapteenien kautta etukäteistietoa asiasta.

Tästä eteenpäin Suuren keisarikunnan armeijan tiedustelijoista alkoi tulla havaintoja joka päivä. Tiedustelijat kävivät myös rohkeammiksi ja röyhkeämmiksi. Tämän jälkeen ei mennyt montakaan päivää, kun netronovalalaiset havaitsivat tiedustelijoiden lisäksi myös ensimmäisen Suuren keisarikunnan etujoukon saapuneen ja ryhtyneen valmistelemaan leiriä sekä asemia, joiden avulla leiriä pystyi tarvittaessa myös puolustamaan.

Gyllenburhista käsin asiaa seurattiin vakavin ilmein. Kapteenit kokoustivat asiasta kenraali Netronovan kanssa.

”Pitäisikö meidän hyökätä etujoukon kimppuun nyt, kun he eivät ole vielä saaneet asemia valmiiksi?” Solkar kysyi.

”Se olisi tässä tilanteessa voimien tuhlausta. Olemme parhaassa suojassa kaupungin muurien sisäpuolella, joita ehdimme vielä vahvistaa”, Edkar sanoi.

”Ehkä jokin pieni joukko voisi häiritä valmisteluja”, Venir sanoi.

Kenraali katsoi kapteeneja epäillen.

”Jos menette takuuseen, ettei siitä tule tappioita, tehkää mitä tahdotte”, Edkar sanoi.

”Jos lähetettävä joukko on pieni, niin siitä ei voi tulla ainakaan suuria tappioita. Tarkoitus ei kuitenkaan olisi tuhota etujoukko vaan pelkästään häiritä sen toimintaa. Vaikka Suuren keisarikunnan armeijalla onkin etulyöntiasema avoimella kentällä, ei meidän silti kannata antaa heidän toimia täysin vapaasti”, Venir sanoi.

Kenraali nyökkäsi.

”Tehkää siis niin. Mutta en halua kuulla mistään verilöylystä. Sellaista on tulossa kohta aivan riittävästi muutenkin”, Edkar sanoi.

”Teemme parhaamme”, Venir sanoi.

”Tämä on kuitenkin vasta etujoukko, niin pitäisikö meidän valmistella jotakin myös sitä varten, kun pääjoukko saapuu?” Solkar kysyi.

”Siinä on liikaa riskiä. Jotta voisimme saada aikaan jonkinlaista merkittävää vahinkoa, meidän täytyisi lähettää iso joukko. Se voisi johtaa taisteluun avoimella kentällä, jonka Suuren keisarikunnan joukot, joita tulee olemaan oletettavasti huomattavasti enemmän, kaikella todennäköisyydellä voittaisivat”, Edkar sanoi.

”Ehdimme myös miettiä asiaa siinä vaiheessa, kun armeijan pääjoukko saapuu. Kaikkea ei tarvitse sopia valmiiksi”, Venir sanoi.

”Joitakin asioita voisi valmistella sitä varten jo nyt”, Solkar sanoi.

”Kuten mitä?” Edkar kysyi.

Kapteeni Suomas kohautti olkiaan.

”Esimerkiksi valita osaston valmiiksi, jotta se olisi iskuvalmis siinä vaiheessa, kun sitä tarvitaan. Tai tekemällä Gyllenlaesiin jotakin toimia, jotka auttaisivat iskussa”, Solkar sanoi.

”Jos keksitte jotakin konkreettisempaa, niin tuokaa ehdotukset minulle. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe tarvetta valmistella mitään hyökkäystä pääjoukkoa vastaan sen saapuessa”, Edkar sanoi.

Kapteenit nyökkäsivät.

”Valmistelemme kuitenkin pienen hyökkäyksen etujoukkoa vastaan jo tänään tai viimeistään huomenna”, Venir sanoi.

”Kuten sanoin, tehkää kuten tahdotte, mutta en halua kuulla jälkipuheita. Lähettäkää vaikka se teidän luottoaliupseerinne, jos hän on palannut edelliseltä tehtävältään”, Edkar sanoi.

Kapteenit vilkaisivat toisiaan. He eivät olleet kertoneet kenraalille siitä, että Saesteorran mukana oli seurannut Burhleon mies.

”Saesteorra voisikin olla hyvä tähän tehtävään”, Solkar sanoi.

”Ehdotamme sitä hänelle”, Venir sanoi.