Hiljaisuus ennen myrskyä

 Betula pubescens, osa 207

Suuren keisarikunnan armeija oli saapunut. Lisää joukkoja saapui joka päivä ja armeijan koko näytti loputtomalta. Niin netronovalalaiset kuin gyllenburhilaiset halusivat päästä katsomaan saapunutta armeijaa. Taustasta riippumatta katsojat olivat yhtä vakavia. Taistelu ei tietänyt hyvää kenellekään eikä kukaan odottanut sitä ilolla.

Kapteenit Kallas ja Suomas tulivat eräänä aamuna katsomaan Gyllenlaesin toisella laidalle kerääntyviä joukkoja.

”Gyllenlaes näyttää kauniilta tänä aamuna”, Solkar sanoi.

”Niin näyttää”, Venir sanoi.

”Toivoisin, ettei se näyttäisi”, Solkar sanoi.

”Niin, se on petollista. Luo turvallisuuden tunnetta, kun vaara on suurin. Toisaalta myrskyä ennen on aina tyyntä”, Venir sanoi.

”Taidamme olla tyvenen keskellä”, Solkar sanoi.

”Onneksi emme ole purjehtimassa pakoon”, Venir sanoi.

Kapteenit naurahti.

”Tätä parempaan paikkaan emme varmaan olisi voineet päästä purjehtimaan niillä tuulilla, joita meillä oli tarjolla”, Solkar sanoi.

”Tuulet olivat kyllä huonot”, Venir sanoi.

Kallas huokaisi ja nojasi kaupunginmuuriin.

”Voisi olla mukavaa käydä purjehtimassa omalla veneellä, jos joskus pääsemme takaisin Netronovalaan”, Solkar sanoi.

”Minä en ole koskaan purjehtinut pienellä veneellä”, Venir sanoi.

Suomas kääntyi katsomaan Kallasta.

”Etkö?” Solkar kysyi.

”En. Ei ole koskaan tarjoutunut mahdollisuutta”, Venir vastasi.

”Voin viedä sinut, kun pääsemme takaisin”, Solkar sanoi.

”Jotakin, mitä odottaa”, Venir sanoi.

Kaksikko käänsi huomionsa takaisin Gyllenlaesin ylle valkenevaan päivään.

”Lähetämmekö taas uudet tiedustelijat tarkistamaan miten paljon lisää joukkoja on tullut?” Solkar kysyi.

”On kai meidän lähetettävä”, Venir vastasi.

”Kohta vihollisia on niin paljon, ettei laskemista voida enää tehdä”, Solkar sanoi.

”Siinä vaiheessa laskemisella ei varmaan ole enää niin väliäkään”, Venir sanoi.

”Entä pitäisikö meidän tehdä jotakin sille asialle, että meidät yritetään piirittää?” Solkar kysyi.

”Varmaan meidän olisi hyvä tehdä sille jotakin, mutta en ole aivan varma, voimmeko tehdä sille mitään. Suuren keisarikunnan armeija on niin suuri, että se voi piirittää meidät, jos sen kenraalit niin haluavat”, Venir vastasi.

”Ja sen estämisen yrittäminen vaatisi ison joukon lähettämisen kaupungin muurien ulkopuolelle”, Solkar sanoi.

”Niin”, Venir sanoi.

”Emmekä taida olla perääntymässä tästä pidemmälle mihinkään suuntaan, vaikka tie olisikin auki”, Solkar sanoi.

”Emme niin. Voimme vain odottaa, että saamme apua jostakin, tai Suuren keisarikunnan armeija kyllästyy piiritykseen”, Venir sanoi.

”Kaikki meille tarjolla oleva apu on kaukana ja Suuri keisarikunta tuskin kyllästyy nopeasti piiritykseen, jonka tarkoituksena on saada Suuren keisarikuntaan kuuluva kaupunki takaisin heidän hallintaansa”, Solkar sanoi.