Suuren keisarikunnan armeija saapuu II

 Betula pubescens, osa 206

Suuren keisarikunnan armeijan pääjoukon ensimmäiset osat havaittiin viikko etujoukon saapumisen jälkeen. Ajoitus oli pari päivää hitaampi kuin mitä Burhleo oli kertonut. Toisaalta hitaus oli ymmärrettävää, koska suurten joukkojen siirtämien oli hidasta ja pienikin hidaste matkalla kertautui nopeasti. Netronovalalaisten oli tyydyttävä vain seuraamaan, kuinka yhä enemmän Suuren keisarikunnan joukkoja saapui Gyllenlaesin pohjoislaidalle.

Etujoukkoa vastaan tehty isku oli pieni ja häiritsi Suuren keisarikunnan armeijan valmisteluja vain vähäisesti. Saesteorra ei ollut ollut erityisen halukas tehtävään, mutta oli tarttunut siihen joka tapauksessa. Firgenbeam oli ollut iloinen päästessään muurien ulkopuolelle. Siihen hänellä oli ollut vain harvoin mahdollisuus. Takaisin he selvisivät ehjin nahoin ja ilman tappioita, mutta toisaalta vaikutustakaan iskulla ei juuri ollut. He ehtivät yllättämään muutaman etujoukkojen sotilaan ennen kuin nämä ehtivät ryhmittäytyä tiukemmin puolustukseen ja hyökkäyksen jatkaminen olisi käynyt vaaralliseksi.

Nyt Saesteorra ja Firgenbeam katselivat Gyllenleasin yli Gyllenburhin muurin laella kaupungin pohjoispuolella. Saesteorralla oli lepopäivä, joten he olivat tulleet muurille katselemaan miltä kaupunki ja sitä ympäröivä tasanko näyttivät ennen kuin taistelu sotkisi ne uudestaan.

”Masentavaa”, Jeanne sanoi.

”Mikä on masentavaa?” Valter kysyi.

”Vain seurata täältä, kun he pystyttävät leiriä”, Jeanne vastasi.

”Haluaisitko hyökätä heidän kimppuunsa?” Valter kysyi.

”En oikeastaan”, Jeanne vastasi.

”Et siis haluaisi vain täältä käsin seurata ja odottaa, mutta et haluaisi myöskään tehdä asialle mitään?” Valter kysyi.

”Niin”, Jeanne vastasi.

Firgenbeam naurahti, mikä sai Saesteorran kääntämään katseensa tähän päin.

”Mitä naurat?” Jeanne kysyi.

”Ajattelusi huvittaa minua”, Valter vastasi.

”Eikö se oli ihan luonnollista ajatella noin?” Jeanne kysyi.

”Ehkä, mutta en ymmärrä logiikkaasi tuon takana”, Valter vastasi.

”Koska et ymmärrä, niin se on huvittavaa?” Jeanne kysyi.

Firgenbeam pyöritteli huvittuneena päätään.

”Ehkä siinä ei ole mitään huvittavaa sittenkään”, Valter vastasi.

”Niin minäkin luulen”, Jeanne sanoi.

”Voisitko selittää minulle ajatuksiasi, jotta minä ymmärtäisin?” Valter kysyi.

Saesteorra huokaisi ja käänsi katseensa taas kohti Gyllenlaesia. Hänestä tuntui, että hän vietti miehen kanssa aivan liikaa aikaa. Ja tämä vielä kyseli kaikenlaista joutavanpäiväistä jatkuvasti.

”Kai minä voin”, Jeanne vastasi.

”Kiitos”, Valter sanoi.

”Ajatukseni on se, että on ikävää olla vain täällä katselemassa, kun vastustaja valmistautuu taisteluun. On aina epämiellyttävää odottaa, että jotakin ikävää tapahtuu. Toisaalta en kaipaa taistelua, en väistämätöntä tai sitä, että hyökkäisimme heidän kimppuunsa nyt”, Jeanne sanoi.

Firgenbeam nyökkäsi.

”Niin, on kyllä varmaan aika luonnollista ajatella noin. En vain itse tullut ajatelleeksi”, Valter sanoi.

”Mitä sinä sitten ajattelit?” Jeanne kysyi.

”Mietin vain sitä, että minkälaista haaskausta se on, että meidän täytyy taistella”, Valter vastasi.

”Sekin on varmaan aika luonnollinen ajatus. Eihän tässä hirveästi ole järkeä minkään osapuolen kannalta”, Jeanne sanoi.

”Ja silti taistelemme”, Valter sanoi.

”Silti taistelemme, koska meille ei anneta vaihtoetoja”, Jeanne sanoi.

Firgenbeam nyökkäsi.