Viime syksyn lehtiä

Tämän tekstin otsikko oli alun perin ”Uuden syksyn lehtiä”, mutta koska syksystä, ja näin alkuperäisestä aiotusta julkaisuajankohdasta, on kulunut niin pitkä aika, päätin vaihtaa otsikkoa. Teksti on siis ehtinyt olla jo jonkin aikaa ajatuksissa ja kirjoitettavana. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Sanonnan paikkansa pitävyydestä en tiedä, mutta nyt itse asiaan.

Viime vuonna, ja etenkin viime syksynä, elämäni muuttui enemmän kuin hyvin pitkään aikaan. Kun viime vuoden keväällä tietojärjestelmätieteen kandiksi valmistuminen lopulta näytti toteutuvan, päätin hakea uutta opiskelupaikkaa Lapin yliopistosta Rovaniemeltä ja tällä kertaa pääsin sisään. Kouluhakuja olin kyllä jo tehnyt jo edeltävinäkin vuosina ja myös samaan kohteeseen. Mutta edessä oli siis muutto ja täysin uusien opintojen alku. Tässä tekstissä kerron mitä lähdin opiskelemaan ja miksi. Aikomuksenani on kirjoittaa myöhemmin lisää siitä, miten uusien opintojen alku on lähtenyt liikkeelle, ja miltä asuminen uudessa paikassa on tuntunut.

Elokuun puolivälissä minulla alkoivat siis uudet opinnot Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Uusi koulutusohjelma on nimeltään audiovisuaalinen mediakulttuuri (AVM) ja pääaineena mediatiede. Tässä yhteydessä media viittaa yleisemmin viestintäkanaviin ja viestin välittäjiin eikä vain joukkotiedotusvälineisiin. Oppiaineessa tutkitaan kaikkea audiovisuaalista kulttuuria ja taidetta, joita nykymaailma on pullollaan, mutta ei keskitytä mihinkään tiettyyn kanavaan tai tapaan. Audiovisuaalinen voi olla esimerkiksi elokuvia, pelejä tai audiovisuaalisia taideinstallaatioita. Oppiaine on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja siitä valmistuu taiteiden kandidaatiksi ja maisteriksi.

 

Auringonnousu matkan varrelta opinahjoon.

Tärkein syy hakea uusiin opintoihin oli se, että minulla on ollut jo pitkään halu päästä tekemään taiteellista työtä. Parhaaksi väyläksi tähän koin täysin uusien opintojen aloittamisen ja näin alanvaihdoksen. Olen moneen kertaan pohtinut sitä, että onko koulutus tarpeellinen taiteen tekemistä varten ja mihin ja missä vaiheessa sitä tarvitsee. Tämä ihan vain siitä syystä, että muodollinen koulutus tai tutkinto ei sinänsä ole mitenkään pakollinen taiteen tekemiseen. Enemmän kyse on luomisen halusta ja teknisistä taidoista, joilla sitä luomista voi toteuttaa. Koin kuitenkin, että tutkinnosta voisi saada uskottavuutta ja itseluottamusta taiteen tekemiseen. Myös monien asioiden opettelu on helpompaa käymällä kursseja kuin itsenäisesti ja AVM tuntui tarjoavan hyvässä paketissa taitoja, joita itse halusin kehittää. Erityisesti pelien ja animaation tekoon liittyviä taitoja, jotka tuonne audiovisuaalisen kentälle siis osuvat.

Toisena syynä oli se, että olin jo pitkään kokenut, että aikaisemmat opintoni tietojärjestelmätieteessä olivat aika lailla umpikujassa. En ollut halunnut opiskella pääainettani enää hyvään aikaan enkä tehdä työkseni suurinta osaa niistä asioista, joihin opinnot minua valmistivat. Sain myös loppukeväästä vihdoin ja viimein kasaan kandidaatintutkinnon, joten siinäkin mielessä oli sopiva hetki vaihtaa opinahjoa. Jos syystä tai toisesta halu tai tarve tietojärjestelmätieteen pariin palaa, voi maisteriopintoja varten myöhemmin palata Jyväskylään.

Olen aika paljon miettinyt sitä, että olisiko alanvaihto kannattanut tehdä jo paljon aikaisemmin ja jättää tietojärjestelmätieteen kandidaatintutkinnon teko kesken. Perustellusti voi sanoa, että ehkä olisi kannattanut. Nyt tuli kuitenkin tehtyä näin. Sitä voi jossitella, mutta puolestaan siitä olen melko varma, että jos olisin jatkanut tietojärjestelmätieteen opintoja, niin niistä en olisi koskaan valmistunut maisteriksi.

Muita uusiin opintoihin ja uuteen paikkakuntaan liittyviä ajatuksia sitten toisessa kirjoituksessa. Josko niiden kanssa ei menisi aivan yhtä pitkään saada tekstiä blogiin saakka.