Vanhan miehen askeleet X

 Betula pubescens, osa 201

Seuraavana päivänä, niin Saesteorra oletti vajavaisella mahdollisuudellaan seurata ajankulua ja Burhleon lupauksen perusteella, Saesteorraa tultiin hakemaan. Hakija oli edelleen se sama mies, joka oli tuonutkin Saesteorran Burhleon luokse.

”Mestari haluaa puhua kanssasi”, mies sanoi.

Saesteorra päätti, että oli parempi pyrkiä näyttämään siltä kuin Burhleo ei olisi käynyt tapaamassa häntä.

”Toivottavasti hänellä on jotakin mukavaa kerrottavaa”, Jeanne sanoi.

”Toivon, ettet joudu pettymään”, mies sanoi.

”Toivon vain parasta. Haluaisin jo päästä jatkamaan tehtäväni parissa”, Jeanne sanoi.

”Mennään, niin saamme kuulla mitä hän haluaa kertoa sinulle”, mies sanoi.

Saesteorra keräsi vähän tavaransa ja lähti miehen mukaan. Käytävillä oli parempi valaistus kuin mihin Saesteorra oli tottunut pienessä huoneessaan ja hänellä meni pieni hetki tottua siihen. Salissa oli vielä valoisampaa.

Salissa Burhleo istui tuolillaan ja puhui alaisilleen. Mies johdatti Saesteorran lähistölle ja sitten he odottivat vuoroaan. Lopulta Burhleo sai asiansa loppuun ja hän kutsui miehen ja Saesteorran luokseen.

”Oliko majoituksesi sopiva?” Martin kysyi.

”Riittävä”, Jeanne vastasi.

”Mutta se ei saanut sinua yhtään puheliaammaksi?” Martin kysyi.

Saesteorra ei vastannut vanhalle miehelle mitään.

Aikansa odotettuaan vastausta Burhleo nousi ylös ja käveli Saesteorran eteen.

”Naiivi ja itsepäinen aliupseeri. Jos olisit minun joukoissani, niin pitäisin sinua varmasti korkeassa arvossa. Koska en halua tuomita ihmisiä heidän koulutuksensa ja luonteensa vuoksi, niin olen päättänyt päästä sinut menemään”, Martin sanoi.

Salissa olevat Burhleon alaiset olivat yllättyneitä ja Saesteorra kuuli muutaman vastalauseen. Burhleo katsoi ympärillään olevia alaisiaan.

”Mutta en ilman ehtoja”, Martin sanoi.

Burhleo käänsi katseensa takaisin Saesteorraan.

”Sinun täytyy ottaa mukaasi yksi meistä ja hänelle tulee olla pääsy kaikkialle, minne sinullakin on”, Martin sanoi.

Saesteorra katsoi Burhleota tarkkaavaisesti syvälle silmiin ja yritti päästä perille tämän aivoituksista.

”Voit lähettää mukaani jonkun alaisistasi, mutta en voi taata, että hänelle sallitaan pääsy kaikkialle, mihin minäkin pääsen”, Jeanne sanoi.

”Yrität varmasti parhaasi ja olet luottamuksemme arvoinen”, Martin sanoi.

Burhleo kääntyi ja käveli takaisin tuolilleen istumaan. Ympäriltä kuului tyytyväisiä ääniä. Saesteorra ei tiennyt miten hänen olisi paras reagoida. Hänen olisi parempi jäädä tänne vangiksi kuin päästää vanhan miehen vakooja keskelle netronovalalaisten armeijaa.

”Palauttakaa hänelle hänen aseensa ja vapauttakaa hänet heti, kun hän haluaa päästä pois”, Martin sanoi.

Mies astui ajatuksiinsa vaienneen Saesteorran ohitse kohti Burhleota.

”Kenet lähetät hänen mukaansa?” Mies kysyi.

Burhleo vilkaisi ensin ympärilleen ja katsoi sitten miestä.

”Sinut”, Martin vastasi.