Vanhan miehen askeleet IX

 Betula pubescens, osa 200

”Et varsinaisesti kysynyt, mutta on varmasti teillekin hyödyllistä tietää, miten lähellä Suuren keisarikunnan armeija on. Tiedustelijat näkevät kaupungin läpipäivinä ja etujoukot eivät ole kaukana takana. Viikon sisään saapuu myös armeijan pääjoukko, jolla menee oma aikansa ryhmittäytyä taisteluita varten. Sitten on meidän valinnoistamme kiinni, miten nopeasti, ja jos ylipäätään, he piirittävät kaupungin”, Martin sanoi.

”Kiitos, tämä tieto on varmasti tärkeä”, Jeanne sanoi.

”Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit tuskin pitävät kovaa kiirettä hyökkäyksensä kanssa, sillä he mieluummin odottavat, että kansalaiset kaupungissa nousevat vastarintaan ja sellaiseen menee aikaa. Sen tapahtuminen teidän on estettävä yläkaupungissa ja keskikaupungissa”, Martin sanoi.

”Entä alakaupunki?” Jeanne kysyi.

”Alakaupunkilaiset tuskin toivottavat suuren keisarikunnan armeijaa sen enempää tervetulleeksi kuin teitäkään”, Martin vastasi.

”Toisaalta emme taitaneet kohdata juurikaan vastarintaa asukkailta, kun kuljimme alakaupungin läpi. Vain kaupungin sotilaat puolustivat kaupunkia”, Jeanne sanoi.

”Siihen seikkaan on ehkä ollut vaikuttimia”, Martin sanoi.

Burhleo huokaisi ja nousi ylös.

”Vanhat lihakset eivät sovi tällaisella tuolilla istumiseen”, Martin sanoi.

Vanha mies hieroi jalkojaan.

”Ennen kuin lähden, niin haluan sanoa myös varoituksen sanan. Olen saanut raportteja, että keskuslinnassa tapahtuu jotakin kummallisuuksia. Niihin liittyviä kauhutarinoita leviää pitkin Gyllenburhia. Toivon, että puututte tähän. Jos teette siellä jotakin mustanmagian tekosia, niin teillä on siihen varmasti hyvät syyt. Niistä ei kuitenkaan saisi levitä tarinoita ympäri kaupunkia. Jokainen sellainen tekee kaupungin puolustamisesta vaikeampaa, kun keskikaupunkilaiset ovat valmiita tukemaan Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäystä, kun pelkäävät teitä ja teidän taikuuttanne. Teitte sitten loitsujanne oikeasti tai sitten vain kaupunkilaisten tarinoissa”, Martin sanoi.

Saesteorra nyökkäsi.

”Välitän toiveenne kapteeneille”, Jeanne sanoi.

Burhleo käveli kohti ovea. Saesteorra epäröi kysyä, mutta päätti, että nyt oli paras mahdollisuus, mitä hän saisi.

”Saanko kysyä yhtä asiaa?” Jeanne kysyi.

Burhleo pysähtyi ja käänsi katseensa Saesteorraan.

”Kysy vain”, Martin vastasi.

”Miten minä paljastuin?” Jeanne kysyi.

”Minä oikeastaan arvasin, että sinä voisit olla se, joka minua lähetetään vakoilemaan. Siksi kai olit mukana hyökkäyksessä keskuslinnaan. Minä ainakaan en keksinyt muuta syytä sille, että Kallas tarvitsi sinut mukaansa”, Martin sanoi.

Saesteorra nyökkäsi.

”Luulin, että tein jonkin virheen ja siksi paljastuin”, Jeanne sanoi.

Burhleo pudisti päätään.

”Alaisesi ehkä tekivätkin sellaisia virheitä, sillä olemme tunnistaneet useita teikäläisiä alakaupungista. Sinun kohdallasi osasin antaa alaisilleni niin tarkat tuntomerkit, että heidän tarvitsi vain etsiä sinut väkijoukosta”, Martin sanoi.

Burhleo avasi huoneen oven, mutta kääntyi sitten vielä Saesteorraan päin.

”Haetutan sinut huomenna pääsaliin ja päästän sinut menemään, mutta lausun muutaman varoituksen sanan ja esitän muutamia vaatimuksia. Se kuuluu asiaan tällaisessa tilanteessa”, Martin sanoi.

Saesteorra nyökkäsi ja Burhleo lähti.