Vanhan miehen askeleet VI

 Betula pubescens, osa 197

Valmiiksi keksitystä taustatarinasta ei nyt Saesteorralle olisi käyttöä, sillä Burhleo tiesi kuka hän oli. Hän myös arveli, että vanha mies saattaisi hyvinkin nähdä tarinan läpi. Se oli keksitty rivisotilaita ajatellen, ei näiden johtajan tarkkaa korvaa varten. Saesteorran piti siis keksiä jotakin uutta, joka olisi riittävän vakuuttavaa Burhleolle ja tämän seurueelle.

”Olin läpikulkumatkalla tehtävälleni kaivoksilla. Tehtäväni luonteen vuoksi näin paremmaksi olla ilmoittamasta läpikulustani ja samasta syystä kuljin naamioituna. Toivon, ettei tästä päätöksestä ja minun läsnäolostani alakaupungissa ole ollut teille liiaksi vaivaa ja voin palata suorittamaan kapteeneiltani saamaani tehtävää”, Jeanne vastasi.

Burhleon ilme muuttui neutraalista tyytymättömäksi ja tämä astui lähemmäksi Saesteorraa. Saesteorra joutui hillitsemään itseään, ettei lähtenyt peruuttamaan vanhan miehen tieltä.

”Kaikkien tapaamisiemme perusteella olen pitänyt sinua pätevänä aliupseerina, mutta olet huono valehtelija”, Martin sanoi.

Saesteorra meinasi ensin sanoa jotakin, mutta sitten tajusi sen turhaksi. Burhleo kyllä tiesi, miksi hän oli alakaupungissa. Asian myöntäminen olisi kuitenkin virhe.

”Miksi siis olit alakaupungissa?” Martin kysyi.

”Jos sinulla on parempaa tietoa tehtävistä, niin voi sitten kertoa itse, mitä olin tekemässä”, Jeanne vastasi.

Burhleo astui aivan Saesteorran eteen ja heristi hänelle sormea. Vanha mies oli vihainen. Aikaisempien kokemusten perusteella Saesteorra oli yllättynyt reaktiosta. Toisaalta reaktio kertoi ehkä myös siitä, että alakaupunkilaisten johtaja luotti enemmän netronovalalaisiin kuin mitä netronovalalaiset luottivat häneen. Saesteorra toivoi, ettei hänen paljastumisensa ollut särkenyt tuota luottamusta täysin.

”Luulet olevasi niin nokkela ja ovela, nuori aliupseeri, että luulet voivasi huijata vanhaa kettua, mutta taidatkin olla vain naiivi”, Martin sanoi.

Burhleo kääntyi pois Saesteorrasta. Saesteorra vilkaisi miestä, joka hänet oli johdattanut Burhleon luokse. Miehen katse oli kaikkea muuta kuin mairitteleva.

”Tulet tänne ensin vakoilemaan meitä, joiden kanssa olette liitossa, ja sitten vielä valehtelemaan asiasta, kun ystävällisesti olen ottanut sinut vastaan”, Martin sanoi.

Saesteorra ei sanonut mitään, vaan tyytyi vain odottamaan mihin asiat johtaisivat. Burhleo pysähtyi tuolinsa eteen ja käänsi katseensa takaisin Saesteorraan.

”Mitä minun tulisi toimia kanssasi, naiivi aliupseeri?” Martin kysyi.

”Tehkää niin kuin näette parhaaksi”, Jeanne vastasi.

Burhleo ei näyttänyt edelleenkään olevan tyytyväinen Saesteorran vastaukseen.

”Haluat jättää kaiken vastuun minun harteilleni?” Martin kysyi.

”Minun näkemykseni mukaan sinä olet täällä se, joka kaikesta kantaa vastuun, joten sehän on vain oikein”, Jeanne vastasi.

Burhleo istuutui tuolilleen ja tuijotti Saesteorraa. Saesteorra arveli, että vanha mies pohti kuumeisesti, mitä tämän pitäisi tehdä hänen kanssaan.

”Jos et kerta halua puhua, niin minun täytyy pohtia, mitä teen kanssasi” Martin sanoi.

Saesteorra ei heti tajunnut mitä vanha mies tarkoitti.

”Viekää hänet huoneeseen, josta hän ei voi paeta”, Martin sanoi.

Mies, joka oli tuonut Saesteorran Burhleon luokse, tarttui häntä olkapäästä ja lähti johdattamaan pois Burhleon edestä. Tällä kertaa ei kysytty lupaa tai halukkuutta lähteä. Saesteorra tiesi, että hän oli Burhleon vankina niin kauan kuin vanha mies niin halusi.