Vanhan miehen askeleet VII

 Betula pubescens, osa 198

Saesteorra vietiin pieneen huoneeseen, jossa oli kalustuksena kapea sänky ja pieni pöytä sekä tuoli pöydän vieressä. Pöydällä oli kynttilä metallisessa pidikkeessä. Huoneen ulkopuolella häneltä vietiin aseet, mutta muut varusteensa hän sai pitää. Niihin kuuluivat myös muistiinpanovälineet. Niitä hyödyntääkseen Saesteorra päätti kirjoittaa muistiinpanoja muutaman viimeisen päivän tapahtumista. Tekemänsä muistiinpanot hän kätki tarkkaan vaatteidensa sisällä olevaan salataskuun. Tarpeeksi tutkimalla se varmasti löytyisi, muttei aivan helposti.

Mies, joka oli tuonut Saesteorran Burhleon luokse, kävi säännöllisesti tarkistamassa, mikä Saesteorran tilanne oli. Saesteorra tiesi, että tämän tehtävä oli saada hänet puhumaan käyttäen pehmeitä taktiikoita. Niihin kuului ruuan vieminen ja puhuminen. Saesteorra piti keskustelun tarkoituksella mahdollisimman yleisellä tasolla, jottei kummalekaan syntynyt tilannetta, jossa toisen puheet paljastaisivat jotakin. Vaikka hänellä oli tehtävänsä, niin hän myös piti miehen seurasta eikä siksi halunnut saada tätä hankalaan tilanteeseen. Ehkä jossakin toisessa tilanteessa heistä olisi voinut tulla hyvät ystävät.

”Toisin sinulle ruokaa, mutta et taida sitä tarvita”, mies sanoi.

”Niin, en minä enää tarvitse ruokaa”, Jeanne sanoi.

Mies nyökkäsi.

”Entä juomaa?” Mies kysyi.

Saesteorra hymyili miehelle ja tämän ystävällisille yrityksille.

”Anteeksi, mutta en tarvitse juotavaakaan”, Jeanne vastasi.

Mies yritti keksiä jotakin muuta tarjottavaa, mutta ei keksinyt mitään.

”Jos voit tehdä olosi jotenkin mukavammaksi, niin kerrothan minulle”, mies sanoi.

”En tiedä onko tarkoitus, että minun oloni olisi erityisen mukava täällä”, Jeanne sanoi.

Mies kohautti olkiaan ja ohitti Saesteorran katseen.

”Mutta kiitos kuitenkin, mutta en kaipaa mitään”, Jeanne sanoi.

Mies nyökkäsi ja lopultakin tyytyi siihen, ettei voinut tarjota Saesteorralle mitään. Tämä jäi vielä joksikin aikaa juttelemaan Saesteorran kanssa ja jätti siten hänet rauhaan huoneeseensa. Myöhemmin mies kävi vielä uudelleen juttelemassa Saesteorran kanssa. Silloin Saesteorra pyysi miestä tuomaan hänelle uuden kynttilän, sillä alkuperäinen kynttilä oli melkein palanut loppuun. Mies haki hänelle uuden kynttilän ja vaihtoi sen vanhan tilalle.

”Kiitos”, Jeanne sanoi.

”Hyvä, että pystyin olemaan edes jotenkin sinulle avuksi”, mies sanoi.

”Minä kyllä pärjään”, Jeanne sanoi.

”Tiedän, tiedän”, mies sanoi.

Mies hymyili hieman huvittuneena.

”Mitä?” Jeanne kysyi.

”Tulet toimeen niin vähällä, että minä tunnen itseni tarpeettomaksi”, mies vastasi.

”Sen tunteen kanssa sinun on opittava elämään. Monet asiat tässä maailmassa ovat olemassa ilman sinun apuasikin”, Jeanne sanoi.

Mies näytti olevan Saesteorran kommentista heiman yllättynyt.

”Niinkin voi maailman nähdä”, mies sanoi.

”Mutta en myöskään usko, enkä näe, että sinä olisit mitenkään tarpeeton”, Jeanne sanoi.

”Kiitos”, mies sanoi.

Mies jätti Saesteorran taas yksin huoneeseen.