Vanhan miehen askeleet VIII

Betula pubescens, osa 199

Saesteorra yritti pysyä kiinni vuorokaudenajoissa, mutta se oli vaikeaa pienessä ikkunattomassa huoneessa, jossa ainoa valonlähde oli pöydällä oleva kynttilä. Kun vuorokaudenajoista oli vaikea pysyä kärryillä, oli myös yleisesti ajan kulumisesta vaikea saada kiinni.

Pöydän ääressä istuessaan Saesteorra usein tuijotti pöydällä palavaa kynttilää.

”Sinäkään et kerro aikaa sen enempää kuin ovi, joka pysyy lukittuna”, Jeanne sanoi.

Kynttilä ei vastannut muuten kuin hieman liekkiään lepattamalla ja Saesteorra tunsi itsensä tyhmäksi puhuessaan esineelle. Kynttilän liekki oli kuitenkin huoneen ainoa hänen lisäkseen elävä asia.

”Toivottavasti sinä et tunne tästä minun puhumisestani oloasi yhtä tyhmäksi kuin minä tunnen”, Jeanne sanoi.

Kynttilän liekki jatkoi omaa elämäänsä ja Saesteorra jatkoi kirjoittamistaan sen valossa.

Lopulta ajankulu meni väkisinkin sekaisin ja Saesteorran päivä rytmittyi sen mukaan, miten hänen luonaan vierailtiin. Yleensä hän oli hereillä, kun oven lukko naksahti auki, mutta muutamia kertoja hän heräsi ääneen. Niin kävin myös nyt.

Avain työnnettiin lukkoon varovaisesti, mutta metallit kolisivat silti toisiaan vasten ja ääni kuului hyvin hiljaisessa huoneessa. Lukon aukaisemisen ääni oli paljon kovempi ja Saesteorra heräsi siihen. Kun ovi narisi auki, Saesteorra nousi istumaan sänkynsä reunalle, jottei olisi aivan niin haavoittuvainen. Hän yllättyi nähdessään, kuka ovella oli.

Burhleo astui huoneeseen ja sulki huoneen oven takanaan. Lukko kolahti sulkeutuessaan ja kolahdus juoksi pitkin kivisiä seiniä. Vanha mies ei sanonut mitään, vaan käveli vain rauhallisin askelin huoneen poikki ja istuutui pöydän luona olevalle tuolille. Mukanansa tuoman lyhdyn tämä asetti pöydälle valaisemaan huonetta.

Saesteorra ei ollut missään vaiheessa osannut odottaa, että vanha mies tulisi itse tapaamaan häntä, vaan hän oli odottanut, että hänet vain jossakin vaiheessa tultaisiin hakemaan tämän luokse. Nyt Burhleo oli kuitenkin siinä. Saesteorra yritti miettiä, mitä hänen tulisi tehdä. Burhleo kuitenkin käänsi katseensa häneen ja aloitti ennen kuin hän ei tulla mihinkään lopputulokseen.

”Varmaan mietit nyt, miksi olen täällä”, Martin sanoi.

”En ainakaan odottanut, että tulisit tapaamaan minua”, Jeanne sanoi.

”Tuskin itsekään sinun tilanteessasi olettaisin sellaista”, Martin sanoi.

Burhleo käänsi katseensa edessään olevaan seinään ja vaihtoi asentoaan.

”Tulin tapaamaan sinua näin yksin ja salaa, koska kaikki asiat eivät ole sellaisia, että niitä voisi julkisesti sanoa. Tiedän, että olit alakaupungissa vakoilemassa meitä. Eikä se, että te vakoilette meitä, ei tullut minulle mitenkään yllätyksenä. Pikemminkin oletin, että niin tapahtuu. Alaisilleni minun täytyy kuitenkin näyttää, että asiassa on jotakin yllättävää ja siksi pöyristyttävää”, Martin sanoi.

Burhleo piti tauon.

”Pidän itse mahdollisimman laajaa omaa tiedonhankintaa tärkeänä. Sillä tavalla tilannekuva pysyy kirkkaana ja pystyy tekemään hyviä päätöksiä. Joskus aikaisemmin olen laiminlyönyt tiedonhankinnan ja en aio toista kertaa tehdä niin”, Martin sanoi.

Burhleo käänsi katseensa takaisin Saesteorraan.

”Jos siis kerro, että mitä tietoja haluat, niin minä voin ne tarjota. Me tarvitsemme toinen toisiamme. Suuren keisarikunnan pääarmeija ei ole enää kaukana täältä, joten nyt olisi huono hetki ryhtyä kiistelemään”, Martin sanoi.

Saesteorra pohti, oliko tämä yksi taktiikka saada hänet puhumaan. Toisaalta nyt ei ollut samanlaista julkista tilannetta, jossa Burhleo oli aikaisemmin yrittänyt saada hänet puhumaan.

”Tehtäväni oli hankkia tietoa sinun toimistasi, jotta tietäisimme voiko sinun tai alakaupunkilaisten tukeen luottaa tulevina päivinä”, Jeanne sanoi.

Vanha mies nyökkäsi.

”En voi sanoa, että puhuisin aivan kaikkien alakaupunkilaisten suulla, mutta pidän alakaupungin hallussani. Jos siis te pidätte oman osuutenne hallussanne, pysyy alakaupunki teidän rinnallanne. Suuren keisarikunnan armeijan saapuminen on yhtä vähän meidän etumme kuin teidänkin. Gyllenburh tarvitsee muutosta ja paluu niihin johtajiin, jotka olivat vallassa ennen teidän saapumistanne, olisi vain paluu entiseen kurjuuteen”, Martin sanoi.

Saesteorran mielessä kävi, oliko Burhleo muuttunut niin paljoa sinä aikana, kun hän oli piileskelemässä alakaupungissa, että hän voisi tarjota gyllenburhilaisille aitoa muutosta.