Vanhan miehen askeleet V

 Betula pubescens, osa 196

Saesteorra odotti kellarihuoneessa sen aikaa, kun mies oli poissa. Hän ei kysynyt vartijoilta mitään, koska nämä eivät näyttäneet innokkailta keskustelemaan. Nämä vain pälyilivät häntä epäilevästi kuin tietäen, että hän tulisi tekemään jotakin pahaa, ja olivat hiljaa. Loputa mies tuli takaisin huoneeseen.

”Mestari on valmis ottamaan sinut vastaan”, mies sanoi.

Mies viittoi Saesteorran seuraamaan itseään oven toiselle puolelle.

”Olen otettu, että hänellä on minulle heti aikaa”, Jeanne sanoi.

”Mestari haluaa hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Se on hänen tapansa hoitaa asioita. Jos jonkin asian voi tehdä heti, hän ei jätä sitä roikkumaan”, mies sanoi.

Saesteorralla tuli kylmäävä tunne. Hänelle tuli pahoja epäilyksiä siitä, mitä asian hoitaminen pois päiväjärjestyksessä voisi hänen tapauksessaan tarkoittaa.

Oven takana odotti toinen huone, jossa oli lisää vartioita. Sitten seuraava huone, joka oli suuri maanalainen sali. Ovi saliin avautui salia kiertävälle korokkeelle. Sen seinät oli koristeltu yksinkertaisesti kankailla ja sivustalla oli takka, joka lämmitti tilaa. Takassa roihusi tuli.

Salissa oli enemmän väkeä kuin Saesteorra oli odottanut siellä olevan. Vartijoiden lisäksi siellä oli upseerien näköisiä sotilaita, oletettavasti virkamiehiä, kirjureita sekä seuraneitoja. Osa katsoi Saesteorraa kiinnostuneena, osa pelokkaana ja osa ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

Mies laskeutui muutamat askelmat alas salin pohjalle ja jatkoi salin poikki. Saesteorra seurasi tämän perässä ja yritti olla välittämättä katseista, jotka häntä seurasivat. Parhaiten se onnistui kääntämällä katseen salin kiviseen lattiaan ja tutkia sen laattojen saumoja. Saesteorra nosti katseensa vasta, kun mies pysähtyi hänen edessään.

Saesteorra katsoi tukevarakenteisessa tuolissa istuvaa Burhleota. Vanha mies keskusteli toisen vanhahkon miehen kanssa, joka ulkonäkönsä ja vaatetuksensa perusteella vaikutti virkamieheltä. Burhleo ei näyttänyt enää ryysyläiseltä kuten aikaisemmin, vaan syrjäisen kaupungin pikkuruhtinaalta. Vanhan miehen olemus sopi alakaupungin johtajan imagoon. Lopulta Burhleo lopetti keskustelunsa, viittoi virkamiehen poistumaan ja kiinnitti huomionsa heihin.

Mies astui askeleen eteenpäin kohti Burhleota ja polvistui.

”Mestari, olen toiminut niin kuin minulta pyysit. Tässä on eteläisten aliupseeri, jonka pyysit noutamaan luoksesi”, mies sanoi.

Burhleo nousi seisomaan ja käden liikkeellään johdatti miehen nousemaan takaisin seisaalleen. Vanha mies hymyili miehelle.

”Kiitos, olet toiminut hyvin”, Martin sanoi.

Sitten Burhleo käänsi huomionsa Saesteorraan.

”Toivottavasti sinulle ei ollut liiaksi vaivaa jättää toimesi ja tulla tapaamaan minua”, Martin sanoi.

Saesteorra teki pienen kumarruksen kunnioittaakseen Burhleota ennen kuin puhui tälle.

”Kiitos, että pystyit ottamaan minut vastaan, arvon alakaupungin valtias. Kutsusi ei aiheuttanut minulle vaivaa, mutta oli yllättynyt, että halusivat tavata minut”, Jeanne sanoi.

”Mutta sekö ei ollut yllättävää, että tiesin sinun olevan alakaupungissa?” Martin kysyi.

Saesteorra ei tiennyt miten kysymykseen olisi parasta reagoida, joten hän jätti vastaamatta. Burhleo odotti vastausta Saesteorralle tuskallisen pitkään, mutta lopulta tämä vain hymähti ja jatkoi.

”Jos et halua vastata siihen kysymykseen, niin haluatko vastata siihen kysymykseen, että mitä teit alakaupungissa?” Martin kysyi.

Saesteorra ei tiennyt miten olisi vastannut tähänkään kysymykseen. Samalla hän kuitenkin tiesi, että tähän kysymykseen hänen olisi keksittävä jokin vastaus, joka tyydyttäisi vanhaa miestä.