Vanhan miehen askeleet II

 Betula pubescens, osa 193

Saesteorra istui kujalle työntyvien talojen laajennusten välisessä pimeässä nurkassa ja yritti pohtia, mikä olisi paras strategia päästä Burhleon syvemmälle jäljille. Vanha mies kulki harvoin kaduilla ja silloinkin tämä oli niin tiukasti vartioidensa ympäröimänä, että edes Burhleon näkeminen oli vaikeaa. Puheen kuulemisesta ei kannattanut edes uneksia. Hänen täytyi jotenkin päästä lähemmäksi.

Myöskään soluttautuminen lähemmäksi Burhleon lähipiiriä tuskin onnistuisi. Jos tämä oli yhtä varovainen kuin mitä Saesteorra oletti, ei lähipiiriin päästetty ketään uutta henkilöä. Muutenkin hänen kasvoillaan oli vaikea soluttautua Burhleon joukkoihin, sillä vanha mies varmasti tunnistaisi hänet. Epäkuollutta olemustakaan ei pystyisi kovinkaan kauaa piilottelemaan.

Saesteorra huokaisi. Hänen tehtävänsä tuntui hetki hetkeltä vaikeammalta. Hän käänsi katseensa ensin maahan, mutta totesi sitten, ettei paikallaan istuminen auttaisi ainakaan. Niinpä hän päätti lähteä liikkeelle.

Nopean ympäristön tarkistamisen jälkeen Saesteorra nousi ylös ja lähti hitaasti kävelemään pitkin kujaa. Kävellessään hän tarkisti, että hänen huivinsa peitti kasvot kokonaan. Vain silmien oli tarpeellista näkyä.

Saesteorra huomasi toisen talon varjoissa istuvan miehen, mutta ei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota. Tuijottaminen herätti ihmisten huomion, jota Saesteorro halusi välttää. Mies oli kuitenkin jo huomannut Saesteorran.

”Mihin olet menossa?” Mies kysyi.

Saesteorra pysähtyi ja katsoi miestä. Hän oli keksinyt itselleen valmiiksi tarinan, jonka kertoa, jos joku kysyisi kuka hän on.

”Kotiin”, Jeanne vastasi.

Varjoissa istuva mies hymähti vastaukselle.

”Kotiisi on aika pitkä matka”, mies sanoi.

”Ei, se on vain muutaman korttelin päässä”, Jeanne vastasi.

Mies naurahti ja nousi ylös. Saesteorra tiesi, että hänen pitäisi juosta nyt. Mutta jostain syytä hän jäi paikoilleen ja odotti miehen astuvan luokseen.

”Anteeksi, mutta taidat valehdella”, mies sanoi.

”Olette erehtyneet”, Jeanne sanoi.

Mies pudisti päätään.

”Pahoin pelkään, että en ole erehtynyt”, mies sanoi.

Saesteorra ei halunnut jatkaa keskustelua miehen kanssa vaan kääntyi poispäin miehestä jatkaakseen matkaa. Mies oli kuitenkin nopeampi ja tarttui Saesteorraa kädestä ja veti tämän luokseen.

”Voimme tehdä tämän joko helposti tai vaikeasti”, mies sanoi.

”Mitä haluat minusta?” Jeanne kysyi.

”En mitään, mutta mestari Burhleo haluaa, että tulet vierailemaan hänen luonaan”, mies vastasi.