Vanhan miehen askeleet III

 Betula pubescens, osa 194

Saesteorra totesi, ettei pyristely auttaisi. Hän lähti miehen mukaan vastustelematta. Hetkeä myöhemmin hän huomasi, että pakoyrityskin olisi todennäköisesti päättynyt lyhyeen, sillä heidän peräänsä lähti seuraamaan useita muita Burhleon alaisia.

”Etkö uskonut, että pärjäisit minulle yksin?” Jeanne kysyi.

”Uskoin, mutta mestari haluaa tehdä asiat varman päälle”, mies vastasi.

”Siitä syystä hän varmaan haluaa sitten tavata minutkin”, Jeanne sanoi.

”Mahdollisesti. Mestarilla on monenlaisia suunnitelmia”, mies sanoi.

Saesteorra seurasi parhaansa mukaan, kun mies kulki tottuneesti pitkin alakaupungin kujia. Paikat olivat selvästi tälle tuttuja. Mies myös näytti täsmälleen siltä, miltä alakaupungin asukkaan olettaisi näyttävän. Hieman liiankin täsmällisesti.

”Sinäkään et ole täältä”, Jeanne sanoi.

”Olen syntynyt ja asunut koko elämäni Gyllenburhissa, joten olette erehtyneet”, mies sanoi.

”Ehkä niin, mutta ette ole asuneet täällä alakaupungissa siitä ajasta kuin osan”, Jeanne sanoi.

Mies pysähtyi ja katsoi Saesteorraa.

”Olette tarkkanäköisempi kuin oletin”, mies sanoi.

Mies kääntyi taas jatkamaan matkaa, mutta nyt hieman hitaammin, jotta Saesteorra pysyi paremmin hänen matkassaan.

”Olen syntynyt yläkaupungissa”, mies sanoi.

”Mikä ajoi sinut tänne?” Jeanne kysyi.

”Sama asia, joka ajoi mestarin”, mies vastasi.

Saesteorra katsoi edessään kävelevän miehen niskaa. Tämä ei vaikuttanut niin vanhalta, että olisi voinut osallistua vallanvaihdon pyörteisiin. Mies näytti aistivan Saesteorran ajatukset.

”Olin silloin vasta pieni poika”, mies sanoi.

”Mitä tapahtui?” Jeanne kysyi.

Mies piti pienen tauon ennen vastaamista.

”Isäni oli yksi mestarin palvelijoista. Luultavasti yksi uskollisimmista palvelijoista. Myös yksi harvoista, jotka seurasivat häntä hamaan loppuun saakka ja siitä eteenpäin”, mies vastasi.

”Ja sinä seurasit isäsi mukana?” Jeanne kysyi.

”Ei minulla ollut muutakaan mahdollisuutta. Jos olisin jäänyt yläkaupunkiin, minut olisi teurastettu muiden mestarin palvelijoiden kanssa”, mies vastasi.

Mies kääntyi kujan kulman taakse ja Saesteorra seurasi. Vähän kulman jälkeen mies pysähtyi ja kääntyi kohti Saesteorraa.

”Nyt meidän täytyy lopettaa puheet ja minun täytyy pyytää sinua laittamaan tämän silmiesi eteen”, mies sanoi.

Mies ojensi Saesteorralle huivin. Saesteorra katsoi huivia ja otti sen käteensä.

”Burhleo on hyvin varovainen”, Jeanne sanoi.

”Siksi mestari on vielä elossa”, mies sanoi.