Ruhtinattaren huoli XI

Betula nana, osa 370

Kamarineito ponnahti yllätyksestä seisaalleen.

”Ruhtinatar, oletteko te lähdössä jonnekin?” Kamarineito kysyi.

Emily veti sormen huuliensa eteen, jotta kamarineito puhuisi hiljempaa. Hän veti rauhallisella eleellä kamarineidon takaisin vierelleen istumaan.

”Lupaathan, että et sano tästä yhtään mitään kenellekään. Ei sanaakaan, eikä vihjaustakaan”, Emily sanoi.

Kamarineito ei näyttänyt heti ymmärtävän kuinka vakavasti Emily halusi lupauksen saada.

”Yksikin sana voi viedä hengen meiltä molemmilta”, Emily sanoi.

Kamarineidon kasvot menettivät niillä tavallisesti olevaa väriään.

”Lupaatko?” Emily kysyi.

Kamarineito nyökkäili.

”Lupaan, arvon ruhtinatar”, kamarineito vastasi.

Emily puhalsi ilmaa helpottuneena.

”Sitten voi sanoa tämän sinulle. Olen lähdössä”, Emily sanoi.

”Mutta miksi, arvon ruhtinatar? Ja minne?” Kamarineito kysyi.

Emily jäi miettimään vastaustaan. Hän ei ollut varma, mitä kaikkea hänen kannatti kertoa kamarineidolleen. Hän uskoi, että mitä vähemmän hän kertoi, sen parempi asia olisi.

”Minun täytyy lähteä, koska uskon sen olevan oikea teko tilanteessani”, Emily sanoi.

Kamarineidon kysyvästä ilmeestä Emily tiesi, että hänen vastauksensa ei ollut vastannut tämän kysymyksiinsä millään tavalla.

”En ymmärrä”, kamarineito sanoi.

”Ei sinun tarvitsekaan. Voit vain lähteä mukaani ja nauttia seikkailusta. Sen voin luvata, että seikkailun tulet saamaan, tapahtui mitä tahansa”, Emily sanoi.

Emily ei ollut varma tulisiko tuleva seikkailu olemana se, mitä hän oli lähdössä hakemaan, mutta ainakin tapahtumat tulisivat poikkeamaan siitä, mihin kamerineito oli tottunut linnassa tai kotikylässä.

”En ole varma mitä sanoa, ruhtinatar”, kamarineito sanoi.

”Ei sinun tarvitse heti sanoa mitään. Mieti asiaa ja kerro sitten, mitä päätät”, Emily sanoi.

Kamarineito nyökkäsi ja jäi sitten istumaan paikoilleen. Emilyllä meni hetki ymmärtää, että kamarineito oli päättänyt miettiä asian läpi välittömästi, mitä hän ei ollut tarkoittanut.  Hän oli jo huomauttamassa asiasta, kun kamarineito alkoi taas puhua.

”Kyllä minä haluan lähteä teidän kanssanne seikkailulle, rouva”, kamarineito sanoi.

”Hyvä. Sitten meidän täytyy aloittaa valmistelut, jotta voimme lähteä mahdollisimman pian”, Emily sanoi.

Kamarineito nyökkäsi innostuneena.

”Mutta muista, että kukaan ei saa tietää tästä”, Emily sanoi.

”Kyllä, rouva”, kamarineito sanoi.