torstai 13. heinäkuuta 2023

Ruhtinas lentää taisteluun II

Betula nana, osa 356

Linnan pihalla Mihailin laukku kiinnitettiin hänen oman satulansa viereen lohikäärmeen selkään. Mihailin mukaan lähtevät sotilaat hyvästelivät tovereitaan ja perheitään. Emily pohti, uskoiko kukaan heistä palaavansa takaisin.

Emily meni Mihailin luokse.

”Voinko saada sinut vielä pieneksi hetkeksi kahden kesken?” Emily kysyi.

”Miksi?” Mihail kysyi.

”Haluan hyvästellä rauhassa”, Emily vastasi.

Mihail vilkuili ympärilleen. Hän näki, että sotilaiden viimeiset valmistelut olivat vielä kesken.

”Saat hetken”, Mihail sanoi.

Emily johdatti Mihailin takaisin sisälle ja he menivät pieneen saliin, joka oli autio. Siellä Emily suuteli Mihailia intohimoisesti.

”Toivoisin, että olisimme ehtineet hyvästellä pidemmin”, Emily sanoi.

”Minä kyllä palaan takaisin”, Mihail sanoi.

”Tietysti sinä sanot niin, mutta ei sitä voi tietää. Voi olla, että sinä jäät sinne ja en saa edes tietää asiasta”, Emily sanoi.

Mihail sulki silmänsä ja antoi otsansa koskettaa Emilyn otsaa.

”Mitä tahansa käykin, niin lupaan, että me vielä näemme, rakkaani”, Mihail sanoi.

Mihail tunsi kuinka Emily pidätteli kyyneliään.

”Niin on parempi tapahtua”, Emily sanoi.

”Niin tulee tapahtumaan”, Mihail sanoi.

He suutelivat ja halasivat pitkään. Lopulta salin ovelta kuului varovainen koputus. Kaikki valmistelut olivat valmiina. Mihail ja sotilaat voisivat lähteä lentämään kohti pohjoista.

”On aika”, Mihail sanoi.

Emily tarttui vielä kiinni Mihailiin ja suuteli tätä viimeisen kerran ennen kuin päästi tästä irti.

”Olen jättänyt ohjeet ja parhaat neuvonantajat käyttöösi”, Mihail sanoi.

”Kyllä minä pärjään johtamisesta”, Emily sanoi.

”Mistä et pärjäisi?” Mihail kysyi.

”Siitä, jos et palaakkaan luokseni”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi.

He palasivat linnan pihalle ja Mihail nousi lohikäärmeen selkään sotilaidensa kanssa. Linnan pihalla olevat sotilaat ja linnan asukkaat hurrasivat lähtijoille. Lapset heittelivät kukkia. Emilyn mielestä sotaan lähdössä oli aina liikaa iloa. Sen olisi ennemmin pitänyt olla surun hetki.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti