Ruhtinattaren huoli IV

Betula nana, osa 363

Jokilaiva lipui hiljaa tuulen kuljettamana kohti ylävirtaa. Matkustavat istuivat mukavilla tyynyillä varjostavan kankaan alla, mutta laivan miehistö tekei töitä auringossa varmistaen mukavan ja rauhallisen matkanteon.

Emily oli ottanut laivalle mukaan vain kamarineitonsa, muutaman läheisimmän neuvonantajan, muutamia henkivartijoita sekä Sarnelin. Toinen laiva seurasi heitä vähän kauempana mukanaan lisää henkivartijoita ja henkilökuntaa ja jokivartta ratsasti suurempi joukko henkivartijoita. Oli hankalaa päästä olemaan omassa rauhassa.

”Olisikohan Mihail lähtenyt näin suuren vartioston kanssa eväsretkelle”, Sarnel sanoi.

”Tuskin”, Emily sanoi.

”Miksi sitten sinä otat?” Sarnel kysyi.

”Osittain siksi, että Mihail oli ennen lähtöään määrännyt henkivartiokaartinsa suojelemaan minua tarkemmin kuin mitä häntä itseään on vartioitu. Samoin hän oli määrännyt neuvonantajilleen, että minun suojelemisesta olisi pidettävä hyvää huolta. Nämä kaikki noudattavat ruhtinaan käskyä parhaansa mukaan”, Emily vastasi.

”Voisit kuitenkin vaatia pienempää joukkoa”, Sarnel sanoi.

”Ehkä voisinkin, mutta ajattelin myös sitä, ettei henkivartioillakaan ole kovinkaan paljoa vaihtelua linnan sisällä minua vahtiessa. Pieni laivaretki joella tai pidempi ratsastus sen vartta tekee heille varmasti hyvää”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi.

”Olet luultavasti oikeassa. Mukavaa vaihtelua. Sekä myös hyvää harjoitetta sitä varten, jos henkivartiokaartin tarvitsee joskus tehdä muutakin, kuin pyöriä linnan saleissa kiiltävissä haarniskoissaan”, Sarnel sanoi.

Emily naurahti. Naurun jälkeen hän kuitenkin jäi vaitonaiseksi.

”Kaikki hyvin?” Sarnel kysyi.

”On, minulla on kaikki hyvin”, Emily vastasi.

Sarnel ymmärsi heti, miksi Emily oli vaitonainen. Sarnel mietti asiaa hetken ja totesi, ettei aihetta voinut väistellä loputtomiin. Ja jos asia Emilyä painoi, siitä puhuminen voisi keventää siitä aiheutuvaa kuormaa. Sarnel katsoi Emilyä.

”Mutta epäilet, onko Mihaililla kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.

”Niin”, Emily sanoi.

Sarnel käänsi katseensa joelle.

”Hänellä on varmasti kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.

”Mutta miten kauan on?” Emily kysyi.

Sarnel kohautti olkiaan.

”Me emme voi sitä tietää varmaksi. Voimme vain uskoa siihen voimaan, jota hänellä on”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi ja jäi taas hetkeksi miettimään.

”Haluaisitko sinä tehdä jotakin muuta kuin muutakin, kuin vain pyöriä linnan saleissa kiiltävässä haarniskassa?” Emily kysyi.