Ruhtinattaren huoli VI

Betula nana, osa 365

Emily odotti edelleen Sarnelin vastausta, jota tämä ei halunnut antaa.

”Mitä siis vastaat?” Emily kysyi.

”Mutta mitä merkitystä sillä on?” Sarnel kysyi.

”Mitä merkitystä millä?” Emily kysyi.

”Sillä, mitä minä vastaan”, Sarnel vastasi.

”Sitten voimme toimia sen mukaan, mitä sinä vastaat”, Emily sanoi.

”Mutta emme me voi täältä noin vain lähteä. Miellä molemmilla on velvollisuudet ja tehtävät täällä hoidettavana. Eivät ne tapahdu, jos lädemme täältä pois”, Sarnel sanoi.

”Aina voi asettaa jonkin sijaisen”, Emily sanoi.

”Eivät he suostu siihen”, Sarnel sanoi.

”Jos tarkoitat Mihailin uskollisia sotilaita ja virkamiehiä, niin kyllä suostuvat, jos heiltä ei kysytä asiasta mitään”, Emily sanoi.

”Aiotko sitten vain hävitä salaa paikalta?” Sarnel kysyi.

Emily ei vastannut. Sarnel kuitenkin arvasi, mitä tämä ajatteli.

”En voi uskoa, että suunnitteletkaan sellaista. Mihail on antanut meille tehtävän tänne ja sinä aiot hiipiä salaa yön pimeydessä siltä karkuun”, Sarnel sanoi.

”Aion lähteä pelastamaan Mihailin, jotta hän voi johtaa Netronovalaa ja sen kansaa myös jatkossa”, Emily sanoi.

Sarnel huokaisi.

”Uskot sen olevan parempi ratkaisu kuin se, että hoitaisit oman velvollisuutesi täällä samalla kun Mihail hoitaa omaa velvollisuuttaan pohjoisessa?” Sarnel kysyi.

”En koe tätä täällä olemista velvollisuudekseni, vaan Mihailin velvollisuudeksi. Minun velvollisuuteni on olla Mihialin rinnalla, missä ja mitä ikinä hän tekeekään”, Emily sanoi.

Sarnel katseli joelle ja pohti tilannetta.

”Minun täytyy miettiä asiaa. Ja meidän täytyy miettiä asiaa yhdessä. Keskustella ja katsoa, mikä on järkevä tapa toimia”, Sarnel sanoi.

Emily näytti tyytyväiseltä.

”Tiesin, että suostuisit, koska tiedän sinun haluavan parasta Mihailille”, Emily sanoi.

”Kyllä, haluan parasta Mihailille, mutta en vielä sanonut suostuvani. Sanoin olevan valmis pohtimaan ja keskustelemaan asiasta”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi. Hän ei ollut enää innoissaan, mutta tyytyväisempi kuin aikaisemmin.

”Voimme keskustella myöhemmin linnassa”, Emily sanoi.

”Jos keksimme sieltä sopivan paikan”, Sarnel sanoi.

”Saatan tietää sopivan paikan”, Emily sanoi.

Sarnel katsoi Emilyä kysyvästi, mutta ei lähtenyt kysymään tarkemmin, mitä tämä tarkoitti.