Ruhtinas ja ruhtinatar IV

 Betula nana, osa 345

”En tiedä mistä aloittaisin”, Mihail sanoi.

”Aloita siitä, mikä nyt on päällimmäisenä mielessäsi”, Emily sanoi.

Mihail mietti hetken ennen kuin noudatti Emilyn neuvoa.

”Ehkä tämä toistaa kaikkea sitä, mitä olemme aikaisemmin puhuneet, mutta tämä on ainakin päällimmäisenä. Tai ehkä hallitsevana olisi parempi sana”, Mihail sanoi.

Mihail piti tauon ja huokaisi.

”Tunnen suunnatonta painetta siitä, että minun vastuullani on pitää kaikki turvassa ja varmistaa, että kaikki voivat olla turvassa myös tulevaisuudessa. Ja että se vastuu on yksin minun. Haluan myös tehdä parhaani, jotta tämä onnistuu ja pysty kantamaan vastuuni”, Mihail sanoi.

”Mutta ei sinun tarvitse tehdä kaikkea yksin tai olla yksin vastuussa”, Emily sanoi.

”Niin kaikki sanovat. Lopulta se olen kuitenkin minä, joka on vastuussa, jos kukaan muu ei pysty. Ja näyttää, että lähestymme koko ajan sitä hetkeä, kun kukaan muu ei pysty”, Mihail sanoi.

Emily katseli Mihailia, joka katseli ikkunasta ulos.

”Eikö se pelota sinua?” Emily kysyi.

Mihail käänsi katseensa Emilyyn.

”Mikä?” Mihail kysyi.

”Se, että se hetki lähestyy”, Emily vastasi.

Mihail painoi katseensa alas. Oli helpompi kertoa, kun ei nähnyt toista.

”Pelottaa. Pelottaa paljon. Niin paljon, että pelkään joka päivä, että onko tänään se päivä, kun lamaannun pelosta”, Mihail sanoi.

Emily astui kiinni Mihailiin ja halasi tätä.

”Et ole kertonut siitä minulle”, Emily sanoi.

”En ole, koska en halua sinun olevan huolissasi”, Mihail sanoi.

Emily hymähti, mikä sai Mihailin nostamaan katseensa tähän.

”Etkö muka olisi huolissasi?” Mihail kysyi.

”Tietysti olisin. Mutta on normaalia, että on huolissaan ihmisestä, josta välittää kovasti. Haluaisin, että voisimme avoimesta puhua kaikesta. Taas, jos näin kerrot vasta pitkän ajan jälkeen jostakin, tuntuu, että olet sulkenut minut ulos”, Emily vastasi.

Mihail hiljentyi miettimään.

”Minustakin olisi hyvä, jos voisimme jakaa toisillemme kaiken. Joskus se on kuitenkin vaikeaa. Ulos sulkeminen ei ole ollut tarkoitukseni”, Mihail sanoi.

”Voimme harjoitella sitä yhdessä”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Se on hyvä ajatus”, Mihail sanoi.

”Voimme aloittaa vaikka tänään”, Emily sanoi.

Mihail hymyili ja nyökkäsi.

”Ensin kuitenkin minun on suoritettava kuolleestamanaus”, Mihail sanoi.

Emily olisi halunnut näyttää Mihailille heti kellarin harjoittelupaikan ja miten hän oli kehittynyt puunkirouksen hallinnassa. Hän kuitenkin vain nyökkäsi hyväksyvästi.