Muumioitu lohikäärme XV

Betula nana, osa 353

Mihail ja Emily huokaisivat helpotuksesta.

”Kuolleestamanaus taisi onnistua niin kuin oli tarkoituskin”, Mihail sanoi.

”Se on hyvä. Minä jo säikähdin, että manasit sen eläväksikuolleeksi, mutta nyt se kuitenkin hyökkää kimppuumme”, Emily sanoi.

”Minäkin ehdin pelätä samaa”, Mihail sanoi.

Eläväkuollut lohikäärme seurasi heidän keskusteluaan, mutta ei reagoinut siihen mitenkään. Emily käänsi katseensa Mihailiin.

”Onko se samanlainen tietoinen eläytetty kuin vaikka sukulaisesi Edkar Netronova, joka muistaa menneet ja pystyy itsenäiseen päätöksentekoon?” Emily kysyi.

Mihail käänsi katseensa Emilyyn ja mietti hetken ajan vastaustaan. Rehellisesti sanottuna hän mietti täysin samaa ja ei tiennyt vastausta vielä itsekään.

”Koska lohikäärmeen sielu vastusti kuolleestamanausta niin kovasti ja jouduin sitomaan sen voimakkaalla loitsulla, jotta manaus onnistu, voi olla, että lohikäärmeen oma tahto ja luova ajattelu murtui samalla”, Mihail vastasi.

Emily nyökkäsi ja käänsi katseensa takaisin lohikäärmeeseen.

”Sitten sinun täytyy kontrolloida sitä itse”, Emily sanoi.

Mihail seurasi Emilyn esimerkkiä ja käänsi myös katseensa takaisin lohikäärmeeseen.

”Niin”, Mihail sanoi.

Mihail astui lähemmäs lohikäärmettä, joka ei reagoinut muuten kuin tuijottamalla rauhallisesti kuolleestamanaajaansa.

”Mitä aiot?” Emily kysyi.

”Aion kokeilla lohikäärmeellä ratsastamista”, Mihail vastasi.

Mihail käveli lohikäärmeen luokse. Lohikäärme seurasi Mihailia katseellaan. Emilystä lohikäärmeen käytös ei vaikuttanut luonnolliselta. Se oli kuin transsissa vailla mitään omaa tahtoa. Hänen paha aavistuksensa jatkui ja vahvistui.

”Ole varovainen”, Emily sanoi.

Emily ei ollut varma kuuliko Mihail enää häntä. Tämä ei ainakaan näyttänyt reagoivan mitenkään hänen sanomiseensa. Emily ei voinutkaan muuta kuin seurata, kun Mihailin kiipesi ylös lohikäärmeen selkään. Lohikäärmeen selkään päästyään Mihail vilkutti Emilylle ja viittoi tämän siirtymään sivummalle.

”En voi sille mitään, mutta minulla on tästä kaikesta pahat aavistukset”, Emily sanoi.

Kukaan ei ollut kuulemassa.

Emily käveli takaisin korokkeelle, jolla myös Emilyn kamarineito edelleen odotti. Tämä näytti hyvin huolestuneelta.

”Rouva ruhtinatar, oletteko kunnossa?” Kamarineito kysyi.

”Olen, kiitos”, Emily vastasi.

Emily toivoi, että myös Mihail olisi. Ja että lohikäärme oli.