Syöksy taisteluun

Betula nana, osa 379

He olivat lentäneet päiviä ja taas päiviä. Lentomatkaa ja -päiviä oli kertynyt paljon, jotta he olisivat pystyneet pysymään mahdollisimman piilossa. Nytkin, koska taivas oli lähes pilvetön ja poutainen, Mihail lensi mahdollisimman korkealla. Hän ei halunnut, että lohikäärmeestä leviäisi yhtään ylimääräistä huhua Suuressa keisarikunnassa. Ei ennen kuin hän liittyisi taisteluun.

Kyydissä olevat sotilaat alkoivat olla uupuneita lentomatkaan. Sen pituuteen, tylsyyteen ja korkeuden tuomaan kylmyyteen ja ohueen ilmaan.

”Pääsemmekö pian lepäämään, arvon ruhtinas?” Yksi sotilaista kysyi.

Mihail katsoi alas ja näki siellä kaupungin, josta nousi savupatsaista. Kaupungin ympäristössä liikkui suuria muodostelmia.

”Pelkään, että se ei tule olemaan hetkeen mahdollista”, Mihail sanoi.

”Kuinka niin?” Sotilas kysyi.

”Alhaalla näyttää olevan taistelu. Se saattaa olla määränpäämme”, Mihail vastasi.

Sotilaat kääntyivät katsomaan alas. Heidän turtuneisuus muuttui innostukseksi, kun viimein edessä oli toimintaa.

”Hyökkäämmekö heti?” Sotilas kysyi.

”Voi olla, että meidän täytyy. Mutta lennän lähemmäksi, jolloin näemme, mikä tilanne alhaalla on”, Mihail vastasi.

Mihail pohti, voisiko taistelu olla jokin muu kuin pohjoiseen lähteneen armeijan taistelua Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan. Mutta mikä muu se voisi olla? Sota, jota varten Suuri keisarikunta oli heiltä pyytänyt apua, oli tantereineen paljon pohjoisempana. Kaupungin oli pakko olla se paikka, jonne asti pohjoiseen lähtenyt armeija oli päässyt. Niinpä hän ohjasti lohikäärmeen liitoon kohti kaupunkia.

Mitä lähemmäksi he pääsivät kaupunkia, sitä hämmästyttävämmäksi taistelun mittakaava muuttui.

”Oliko pohjoiseen lähtenyt armeija niin suuri, että se pystyisi tällaiseen taisteluun?” Sotilas kysyi.

Mihail ei osannut vastata. Järjen mukaan vastauksen pitäisi olla ei, mutta hänen näkemänsä puhui sitä vastaan. Valtavaa taistelua käytiin niin kaupungin sisällä kuin sitä ympäröivällä tasangolla.

Kun he laskeutuivat vielä lähemmäksi, tilanteen todellisuus alkoi pikkuhiljaa valjeta. Edessä oli kaksi taistelua, joita käytiin samaan aikaan. Kaupungissa käytiin toista taistelua ja tasangolla toista.

Mutta mikä oli se taistelu, jossa pohjoiseen lähtenyt armeija oli osapuolena?

Mihail tutki herkeämättä tasankoa ja kaupunkia ja yritti saada tilanteesta selvää. Asiaan ei auttanut muu kuin lentää yhä alemmaksi kohti taisteluita. Pian heidät ja lohikäärme huomattaisiin, mutta jossakin vaiheessa se oli väistämätöntä.

Armeijoiden liikkeet ja niiden selustaan kulkevat huoltoreitit antoivat vihiä siitä, kuka oli kukin. Tansangon taistelussa toinen osapuoli hyökkäsi pohjoisesta ja huoltovana kulki kohti pohjoista kulkien vuorten viertä. Ainoa armeija, jolle suunta oli järkevä, oli Imperiumin armeija.

Tasangolla todennäköisesti puolustava armeija puolestaan suuntasi huoltoaan itään ja kaupungin ympäri etelään. Armeija myös miehitti suurinta osaa tasangosta ja piiritti samalla kaupunkia. Vain pohjoisesta hyökkäävällä oli tasangon pohjoinen lohko hallussaan. Tämän armeijan täytyi olla Suuren keisarikunnan armeija. Se oli myös kolmesta armeijasta selvästi suurin.

Kaupungissa käytävästä taistelusta oli vaikeampaa saada selvää. Mihail kuitenkin oletti, että Suuren keisarikunnan armeija oli hyökännyt kaupungissa ollutta hänen pohjoiseen lähettämäänsä armeijaa vastaan. Netronovalan armeija oli ilmeisesti saanut kaupungin aikaisemmin haltuunsa ja puolustautui nyt paljon monilukuisempaa hyökkääjää vastaan.

Enää pohjoiseen lähtenyt armeija ei ollut yksin. Mihail oli saapunut sen avuksi.