Ruhtinattaren huoli

Betula nana, osa 360

Emily istui valtaistuimella, jonka Mihail oli jättänyt hänen hoidettavakseen lähdettyään itse kohti pohjoisen taisteluita. Hän koki olonsa epämukavaksi. Hyvin pehmustettu tuoli itsessään oli mukava istua. Sen sijaan päätösten määrä, jota häneltä odotettiin, sai olon epämukavaksi. Päätösten odottajat katsoivat häntä ympäri linnan pääsalia, jonka seinustan korokkeelle valtaistuin oli asetettu.

”Seuraava”, Emily sanoi.

Hänen vieressään oleva henkivartija nyökkäsi ja pyysi seuraavan asian esittäjät ruhtinattaren puheille.

”Arvon ruhtinatar, toivon, että kuuntelet huoliani ja toimit sen perusteella parhaasi mukaan”, mies sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Kerro huolesi”, Emily sanoi.

”Yritän olla lyhyt sanoissani, arvon ruhtinatar. Olen kauppias kaupungin torilla, jonka ruhtinas on meille ystävällisesti järjestänyt ja laajentanut, kun kauppiaiden ja kaupunkilaisten tarpeet ovat kasvaneet. Kasvanut väkimäärä on kuitenkin johtanut myös rauhattomuuden kasvuun ja näpistysten määrät ovat kasvaneet. Näpistämistä ja muuta kiusantekoa tapahtuu jo niin paljon, että rehellisen kauppiaan alkaa olla vaikeaa tehdä torilla tienestiään perheensä elättämiseksi”, mies sanoi.

Emily pohti kauppiaan kertomusta ja yritti keksiä tämän esittämään ongelmaa ratkaisua. Toisaalta voisi olla hyvä kysyä asiaa kauppiaalta itseltään.

”Millaista ratkaisua itse toivoisitte asiaan?” Emily kysyi.

Kauppias meni kysymyksestä hämilleen.

”Arvon ruhtinatar, minä olen vain nöyrä kauppias”, mies vastasi.

”Te olette torilla päivittäin ja minä käyn siellä itse vain silloin tällöin. Oletan, että teillä on parempi tieto torin tapahtumista ja miten niitä voisi ratkaista”, Emily sanoi.

Meni hetki ennen kuin mies osasi sanoa mitään. Sittenkin tämä epäröi sanojaan.

”Ehkä torin vartiointia voisi lisätä ja näin näpistelijät jäisivät helpommin kiinni. Arvon ruhtinatar voisi ehkä määrätä tähän sotilaita”, mies sanoi.

Emily silitti mietteliäänä leukaansa.

”Sotilaita on tällä hetkellä varsin vähän, koska olemme sodassa. Voi olla hankalaa lisätä vartiointia niin paljon, että sillä olisi suurta merkitystä”, Emily sanoi.

Kauppias näytti pettyneeltä. Emily halusi ratkaista ongelman, koska hän tiesi torin olevan keskeinen asukkaiden päivittäisten tarpeiden kannalta.

”Kerrotko kuitenkin lisää tästä ongelmasta ja mistä se johtuu”, Emily sanoi.

Kauppias ei ollut varma mistä suunnasta lähestyisi asiaa. Emily kannusti tätä aloittamaan mistä tahansa ja jatkamaan siitä luontevaan suuntaan. Miehen kertoman mukaan ongelmana oli väkimäärä torilla, mikä hankaloitti kojun tarkkailua.

”Olisiko ratkaisu ongelmaan perustaa toinen tori toiselle puolelle kaupunkia jakamaan väkimäärää?” Emily kysyi.

Kauppias oli selvästi vastaamassa kieltävästi, mutta jäi sitten pohtimaan ehdotusta.

”Ehkä se voisikin toimia. Torit voisivat myös palvella eri tarkoituksia, jolloin eri päivinä voisi vierailla eri toreilla”, mies sanoi.

”Nyt meidän täytyy vain löytää sopiva paikka, jonne osa kauppiaista voi siirtyä. Tai useampi, jos se olisi paras ratkaisu”, Emily sanoi.

”Ruhtinatar on aivan oikeassa”, mies sanoi.

Kauppias hyvästeli Emilyn ja poistui tyytyväisenä. Sitten oli seuraavan huolensa esittäjän vuoro.