Betula nana, osa 242
Emily ei pitänyt tilanteesta. Mihail oli puhunut Nils Tammen
ja Edkar Netronovan kanssa jo pitkään. Emily vilkaisi valtavaa nekropolia ja
hän oli varma, mistä asiasta kolmikko keskusteli.
Karl tuli Emilyn luokse.
”Täällähän te olette, Emily-neiti”, Karl sanoi.
”Oletteko etsineet minua?” Emily kysyi.
”Halusin varmistaa, että olette kunnossa”, Karl vastasi.
”Olen minä ihan kunnossa”, Emily sanoi.
Emilyn ääni oli apea.
”Mutta?” Karl kysyi.
”Mutta en tiedä onko Mihail”, Emily vastasi.
”Minäkin olen miettinyt samaa”, Karl sanoi.
”Kuinka voisimme saada hänet harkitsemaan uudestaan
kuolleestamanausta. Se ei ole oikein”, Emily sanoi.
”En tiedä. Sitäkin minä olen miettinyt”, Karl sanoi.
Emily ja Karl kuulivat takaansa askelia ja kääntyivät
tulijan suuntaan.
”Mitä te puhutte täällä?” Sarnel kysyi.
”Mietimme mitä he mahtavat puhua sisällä”, Karl vastasi.
”Siitä, mikä mahdollisesti on tarpeen ja ehkä pakotettuakin
tehdä”, Sarnel sanoi.
”Mutta se ei ole oikein”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi Emilyä.
”Ei varmasti Mihailinkaan mielestä”, Sarnel sanoi.
”Miksi hän sitten haluaa tehdä jotakin sellaista?” Emily
kysyi.
”En usko, että hän haluaakaan. Hän vain tekee kaikkensa
suojellakseen kansaansa ja suojellakseen sinua”, Sarnel vastasi.
Emily nyökkäsi eikä sanonut enää mitään. Kolmikko jäi
hiljaisuuden vallitessa odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti