Betula nana, osa 159
”Hei”, Emily sanoi.
Emily hymyili Mihailille, joka hymyili takaisin.
”Hei”, Mihail sanoi.
”Miten isku sujui?” Emily kysyi.
”Ihan hyvin”, Mihail vastasi.
Sarnel katsoi Mihailia hiljaa. Netronovalaan paluu oli
sujunut linnassa olleelta nelikolta hiljaisissa merkeissä. Nils ja Sarnel
olivat kantaneet Mihailin äitiä siihen saakka kunnes Netronovalasta ja metsässä
joukkoja harhauttamassa olleet miehet olivat tulleet vastaan. Vastaan tulleilla
oli mukanaan kärry, johon Mihailin äiti pääsi mukavammin matkustamaan. Vankeus
ei ollut tehnyt hänelle hyvää.
Netronovalan pihalla heitä vastassa oli Emilyn lisäksi
Mihailin isoäiti.
”Kiitos jumalille, että olet vielä elossa”, Mihailin isoäiti
sanoi.
”Jumalille kiitos, että äiti oli vielä elossa”, Mihail
sanoi.
Mihailin äiti kannettiin sisälle toipumaan. Mihail, Sarnel
ja Nils jäivät ulos vastaanottoväen seuraan. Nilsiä oudoksuttiin monelta
suunnalta.
”Mikäs mies sinä olet?” Karl kysyi.
”Olen Nils Tammi, edesmenneen kenraalikuvernöörin entinen
pappi”, Nils vastasi.
”Ja mitä teet täällä?” Karl kysyi.
”Me otimme hänet mukaan tyrmistä. Minä vastaan hänestä”,
Mihail vastasi.
Mihail oli vaistonnut miesten Nilsiä kohtaan hieman
vihamieliset katseet. Karl nyökkäsi.
”Yksi lisämies ei ole koskaan pahitteeksi, ei pappikaan.
Meillä on sota edessä. Keisarikunta tietää pian, mitä täällä on tapahtunut”,
Karl sanoi.
”Seuraava liike on hyökätä Earnestiin”, Mihail sanoi.
”Mitä?” Karl kysyi.
”Siskoani kuulemma pidetään siellä”, Mihail vastasi.
”Kuka niin sanoi?” Karl kysyi.
”Kenraalikuvernööri”, Mihail vastasi.
”Se on vaikea paikka hyökätä”, Karl sanoi.
”Minä ja Sarnel hoidamme sen”, Mihail sanoi.
”Minä tulen mukaan”, Emily sanoi.
”Minä myös”, Hans sanoi.
”Ei sinne kannata kenenkään lähteä. Se paikka on kaikille
hyökkääjille kuolemaksi”, Karl sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti