Vanhan taikuuden uhri

Betula nana, osa 163

Taikuus ei ollut ihmisille samalla tavalla luonnollista kuin esimerkiksi karshaaneille. Nykyään toki ihmisiäkin opetteli taikuutta paikoissa kuten Vihersalon taikayliopisto tai kisälli-mestari tapaan. Tämä sopi kuitenkin vain erityisen lahjakkaille ja taikuudelle herkille ihmisille. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ollut mahdollisuutta omata loitsimisen taitoa.

Ihmisille opeteltu taikuus oli uutta taikuutta, sillä sitä oli opetettu ihmisille suhteellisen lyhyen aikaa. Ennen tätä oli ollut vanha taikuus.

Vanha taikuus ei perustunut loitsijan taitoihin tai tietoon samalla tavalla kuin uusi taikuus. Vanhassa taikuudessa taikavoimat olivat kotoisin uhrista. Pienellä uhrilla kuten eläimellä pystyi tekemään yksinkertaisia loitsuja. Voimakkaampiin taikoihin vaadittiin kuitenkin ihmisuhri.

Ja tuo ihmisuhri oli Mihailin sisko.

Mihailin keho tärisi vihasta. Hän käsitti vasta nyt mitä komentaja oli tarkoittanut vanhalla taikuudella. Ei sellaista Vihersalossa opetettu. Kyllä hän jotakin oli kuullut ja lukenut, mutta ei edes täydellistä kuvausta siitä, millainen uhriympyrä oli. Nyt sellainen oli hänen edessään ja hänen siskonsa sen keskellä.

Ilmassa oli pistävä tuoksu, joka toi Mihailille mieleen hänen oman demoninsa. Ehkä asioilla oli jotakin tekemästä toistensa kanssa.

Mihailin takaa kuului liikettä.

”Mitä täällä on tapahtunut?” Sarnel kysyi.

Mihail kääntyi. Mihailin molemmista silmistä valuivat kyyneleet hänen poskiensa yli. Sarnelin vieressä seisoi Emily. Taaempana seisoi Hans yhden sotilaansa kanssa. Muut sotilaat olivat tutkimassa linnoitusta.

”Mihail?” Emily kysyi.

”Hän on kuollut”, Mihail sanoi.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Linnoituksen komentaja käytti häntä ihmisuhrina”, Mihail vastasi.

Mihail kääntyi takaisin katsomaan siskoaan. Sarnel ja Emily kävelivät Mihailin luokse.

”Mitä tämä on?” Emily kysyi.

”Vanhaa taikuutta”, Sarnel vastasi.

”Vanhaa taikuutta?” Emily kysyi.

”Meidän pitää palata Netronovalaan nyt”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Emily kysyi.

”Minä tarvitsen sieltä jotakin”, Mihail vastasi.

Mihail astui taaksepäin ja työnsi samalla Emilyn ja Sarnelin pois huoneesta. Mihail loitsi huoneen ympärille jäisen sinetin. Mihail loitsi sinetistä vahvimman mitä hän oli koskaan tehnyt. Loitsimisen jälkeen hiki valui hänen ohimoltaan ja hän oli hengästynyt.

”Hans, tule tänne”, Mihail sanoi.

Hans tuli Mihailin luokse.

”Sinä jäät tänne vartioimaan miesten kanssa. Me palaamme Netronovalaan”, Mihail sanoi.

Hans ei aivan ymmärtänyt käskyn tarkoitusta, mutta nyökkäsi kuitenkin.

”Mitä teemme aarteelle, joka löytyi kellarista?” Hans kysyi.

”Isäsi varmaan löytää sille käyttöä. Palaamme pian ja tuomme mukana lisää miehiä”, Mihail sanoi.

”Selvä”, Hans sanoi.

Mihail ohjasi kaikki ulos. Hän sinetöi ulommankin huoneen varmuuden vuoksi. Lopun linnoituksen hän jätti Hansin ja tämän miehien huomaan.

”Lähetätkö Emily jonkun linnuistasi viemään sanaa Netronovalaan. Haluan, että voin palata tänne saman tien takaisin”, Mihail sanoi.

”Miksi sitten lähdemme takaisin?” Emily kysyi.

”Siellä on jotakin, mitä tarvitsen”, Mihail vastasi.