Betula nana, osa 219
Sarnelia kohti hyökännyt velho ei ehtinyt reagoida kesken
hyökkäyksen tulleeseen Sarnelin vastaiskuun millään tavalla. Hänestä tuskin
olisi jäänyt jäljelle paljo tuhkakasaa kummempaa jos Narshan edessä ollut velho
ja Baenos Ylämaa eivät olisi tulleet avuksi.
Baenos Ylämaankaan sähkötaikuus ei riittänyt pysäyttämään
Sarnelin loitsua. Se onnistui kuitenkin rajoittamaan loitsun vaikutusaluetta.
Loitsu tuhosi heti kolmasosan Mihailin taikomasta jäälautasta ja rikkoi
loppuosan.
Suuren keisarikunnan laiva irtosi jäistä. Kun sotilaat ja
merimiehet olivat toipuneet Sarnelin loitsusta, he ryhtyivät valmistelemaan
laivaa liikkeelle lähtöön.
Sarnelia kohti hyökännyt velho ei sen sijaan lähtenyt enää
minnekään. Vaikka Baenos Ylämaa onnistui torjumaan Sarnelin loitsun osittain,
ei velhoa ollut enää pelastettavissa. Narshan edessä aiemmin seisonut velho
piteli toveriaan käsissään ja huusi epäuskoisena toverinsa hengen perään.
”Tämän sinä saat maksaa, demoni”, Baenos sanoi.
”Tule hakemaan maksusi”, Sarnel sanoi.
Sarnel nosti kädessään olevan laavamiekan kohti Baenos
Ylämaata. Baenos loitsi itselleen sähköpurkausta muistuttavat miekat ja
hyökkäsi kohti Sarnelia. Baenosin ja Sarnelin taistelun tahdissa harva
läsnäolija pysyi edes katseellaan.
Heistä välittämättä Narsha lähestyi velhoa, jonka kanssa oli
aiemmin taistellut ja joka nyt piti kuollutta toveriaan käsissään. Lähestyminen
oli hankalaa, sillä liikkuvat jäälautat olivat kiikkerä alusta suurikokoiselle
karshaanille.
”Oliko hän ystäväsi?” Narsha kysyi.
”Mitä se sinulle kuuluu?” Velho kysyi.
Velhon ääni oli katkera.
”Ei se minulle kuulukaan. Ajattelin vain, että voisin sanoa
osanottoni”, Narsha vastasi.
Velho ei heti sanonut mitään. Välillä hän piteli olkapäätään.
Toverinsa tapaan velho oli myös saanut pahan osuman Sarnelin loitsusta.
”Aloitimme taikayliopistossa samaan aikaan ja olemme olleet
siitä asti ystäviä”, velho sanoi.
”Osanottoni. Noin pitkästä ystävyydestä harva ihminen pääsee
nauttimaan”, Narsha sanoi.
Velho nieli loput surustaan ja laski toverinsa maahan.
”Mitä haluat?” Velho kysyi.
”Odotan, että jatkamme meidän kahden välistä kamppailua”,
Narsha vastasi.
”Nyt sitten uskallat ottaa aloitteen, kun minä olen
haavoittunut sekä fyysisesti että henkisesti”, velho sanoi.
”Minä vain tiedän saman asian, minkä ystäväni Sarnel. Jos
Mihail on hävinnyt, niin meillä ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Siksi on
sama jatkaa taistelua”, Narsha sanoi.
”Olkoon sitten niin”, velho sanoi.
Narsha ja velho valmistautuivat jatkamaan taisteluaan.
”Saanko kysyä vielä yhtä asiaa?” Narsha kysyi.
”Jos välttämättä haluat”, velho vastasi.
”Mikä on sinun nimesi?” Narsha kysyi.
Velho mietti hetken.
”Rael Kontio. Ystäväni nimeä et kysynyt, mutta hänen nimensä
on Toen Virsna”, velho vastasi.
Narsha nyökkäsi kunnioittavasti Toen Virsnan suuntaan.
”Minun nimeni on Narsha Sabenon”, Narsha sanoi.
Rael Kontio nyökkäsi.
”Jatkakaamme, Narsha”, Rael sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti