Betula nana, osa 220
Toen Virsna sylkäisi suustaan pieniä tulipalloja kohti
Narshaa. Narha hyppeli jäälautalta toisella väistellessään vikkeliä
tulipalloja. Narshan painolle riittävän suuret jäälautat alkoivat käydä vähiin.
”Narsha Sabenon, olen edelleenkin pettynyt sinuun. Minä olen
pahasti loukkaantunut ja sinä et vieläkään pärjää”, Toen sanoi.
”Pärjäisin paremmin, jos allani olisi tukevaa maata”, Narsha
sanoi.
”Pelkäävätkö kissat oikeasti vettä?” Toen kysyi.
”Tietäisitkin mitenkä paljon”, Narsha vastasi.
”Kuinka sitten ratkaisemme tämän ongelman?” Toen kysyi.
”Emme taida päästä kuivalle maalle tähän hätään eikä
kumpikaan meistä ole jää taikojen osaaja”, Narsha vastasi.
”Meillä on laiva”, Toen sanoi.
Narsha käänsi katseensa laivaan, joka oli jo miltei
lähtövalmis. Samalla hän kiinnitti huomionsa hetkeksi myös tiiviiseen
kamppailuun, jota käytiin Sarnelin ja Baenos Ylämaan välillä. Narsha tiesi,
että hänen kykynsä olivat paremmassa käytössä jossakin muualla kuin taistelun
sykkeessä.
Narsha käänsi katseensa takaisin Toen Virsnaan. Nyt hän
kuitenkin oli kaukana mukavuusalueensa ulkopuolella ja taistelun keskellä. Narsha
vaihtoi jalkojensa asentoa ja kokeili samalla mitenkä suurta liikettä
jäälautta, jolla hän nyt seisoi, kesti. Ei juuri minkäänlaista.
”Mitä ehdotat?” Narsha kysyi.
”Astutaan laivaan ja ratkaistaan taistelumme loppuun siellä”,
Toen vastasi.
”Kuulostaa ansalta”, Narsha sanoi.
”Niin vähän kyllä kuulostaakin”, Toen sanoi.
”Mitä arvelet laivan kannen sanovan siihen, jos paiskot
tulipalloja sitä pitkin?” Narsha kysyi.
”Tuskin hyvää”, Toen vastasi.
Narsha yritti pohtia kahden ansan välistä. Jäälautta ei
paljoa vihollislaivan kantta parempi paikka ollut.
”Voin myös sulattaa jokaisen jäälautan ja hukuttaa sinut”,
Toen sanoi.
Toen Virsna loitsi tulipallon kohti Narshan jäälauttaa.
Narsha väisti viereiselle jäälautalle, joka jaksoi kannatella häntä vain hätäisesti.
Narsha etsi seuraavaa jäälauttaa katseellaan. Kaikki olivat hieman liian
kaukana nopeaa väistöä varten.
”Ehkä se laiva olisi paras ratkaisu tässä tilanteessa”,
Narsha sanoi.
”Sitä minäkin ajattelin”, Toen sanoi.
Narsha oli päättänyt laukaista ansan. Hän toivoi, että saisi
pelattua sillä aikaa. Mitä varten hän pelasi aikaa, siitä Narsha ei ollut
varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti