Sisko

Betula nana, osa 179

Mihail istui tarkkaan keskittyneenä palaverisalin pöydällä. Hän oli sulkenut silmänsä ja painanut päänsä. Mihail keskittyi ja keskitti voimiaan siskonsa Alyssan eloon herättämistä varten.

Kesä oli vaihtunut keskitalveen, kun Nils oli vaatinut saada jatkaa tutkimuksia ennen kuin eläyttämisestä siirryttäisiin oikeaan henkiin herättämiseen. Nyt Nilsin aika oli lopussa.

Mihail käänsi päänsä pystyasentoon ja avasi silmänsä. Salin ovi aukesi samalla hetkellä, kun Mihail ehti katsoa oven suuntaan. Tulija oli Nils.

”On aika”, Mihail sanoi.

”Kyllä teidän korkeutenne. Olen jo aloittanut valmistelut. Emily-neiti vain haluaa keskustella kanssanne”, Nils sanoi.

”Päästä hänet sisään”, Mihail sanoi.

Nils kumarsi, päästi Emilyn sisään ja sulki oven.

”Käskikö Nils sinun puhua minulle, että antaisin hänen tutkia pidempään?” Mihail kysyi.

”Ei. Halusin ihan itse puhua sinulle”, Emily vastasi.

Mihail hymähti.

”Jos arvaan, niin olenko oikeassa, jos sanon sinun haluavan puhua siskoni henkiin herättämisestä?” Mihail kysyi.

”Olet oikeassa”, Emily vastasi.

”Ja tiedät, että olen päätökseni tehnyt jo aikaa sitten?” Mihail kysyi.

”Tiedän, mutta toivon parasta”, Emily vastasi.

”Jankkaat turhaan”, Mihail sanoi.

Mihail nousi pois pöydältä kiviselle lattialle ja astui Emily luokse.

”Minun on pakko tehdä tämä. Olen sen sisarelleni velkaa”, Mihail sanoi.

”Sinä olet velkasi maksanut sillä, että tulit hänen ja muun perheesi avuksi. Ei sinun tarvitse kumota kuoleman valtaa”, Emily sanoi.

”Minä en ole maksanut sitä velkaani joka tuli siitä, kun lähdin täältä pois”, Mihail sanoi.

”Ei sinun olisi edes tarvinnut palata”, Emily sanoi.

”Tarvitsipas”, Mihail sanoi.

”Sinä palasit siksi, että mustaan kaapuun pukeutunut mies käski niin”, Emily sanoi.

Mihail ei sanonut mitään. Hän tiesi, että Emily oli oikeassa, mutta hän ei halunnut myöntää sitä. Mihail suuteli Emilyä.

”Haluan, että olet minun tukenani, vaikka et olekaan samaa mieltä”, Mihail sanoi.

Emily nyökkää.

”Voi olla, että en pysty katsomaan”, Emily sanoi.

”Ei sinun tarvitsekaan”, Mihail sanoi.

Mihail otti Emilyä kädestä ja lähti johdattamaan häntä kohti viereistä huonetta, missä he olivat tehneet tutkimustaan, ja sen takana olevaa huonetta, missä Mihailin puolitoistavuotta sitten kuollut sisko odotti.