Kaupungin kohtalo ratkeaa

 Betula pubescens, osa 178

Päälinnan puolustus romahti nopeasti sen jälkeen, kun netronovalalaiset saivat portin auki. Linnan pihalla puolustajien taistelutahto vielä kesti, mutta kun sana myös linnan sisäosissa liikkuvista vihollisista alkoi kiertää, puolustuksen tahto romahti nopeasti.

Alkuun netronovalalaiset eivät ymmärtäneet, tai tahtoneet ymmärtää, että osa gyllenburhilaisista sotilaista halusi antautua. Pian aseensa jonnekin jättäneitä ja armoa anelevia sotilaita oli niin paljon, ettei asiasta voinut enää erehtyä. Taistelu Gyllenburhin päälinnasta oli ratkennut.

Kaikki eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaikka taistelu oli ratkennut. Pieniä ja toisistaan irtonaisia vastarintapesäkkeitä löytyi vielä päivien päästä. Myös päälinnasta löytyi huoneita, jonne jotkut puolustajat linnoittautuivat viimeisenä yrityksenään. Moneen tällaiseen huoneeseen pääsi vain siitä ovesta, jonka puolustajat olivat teljenneet sisältäpäin.

Netronovalalaisten johtajat olivat kenraali Netronovan johdolla kokoontuneet yläkaupungin portin sisäpuolella olevan aukion keskelle pystytettyyn telttaan. Ympärillä linnoitustyöt kävivät jo kiivaana. Ympäriltä purettiin rakennuksia ja lisää rakennuskiveä haettiin myös kaivoksilta.

”Mitä teemme näille vastarintapesäkkeille?” Venir kysyi.

”Jos he kerta ovat itsensä lukinneet vapaaehtoisesti sisään, eikä meille ole mitään erityistä syytä saada heitä pois, annetaan heidän pysyä siellä. Teljetkää huoneet myös ulkopuolelta ja järjestäkää tarvittava vartiointi”, Edkar vastasi.

”Eikö se oli hieman julmaa?” Solkar kysyi.

”He ovat itse tehneet valintansa. Antaa ajan hoitaa tehtävänsä”, Edkar vastasi.

”Entä jos jotkut haluavat tulla ulos ja antautua vaikka viikon päästä?” Solkar kysyi.

”He ovat itse tehneet valintansa”, Edkar vastasi.

Telttaan vajosi kylmäävä hiljaisuus. Kapteenit eivät jakaneet kenraalin yhä syvenevää katkeroitumista Suurta keisarikuntaa kohtaan.

Lopulta kenraalin itsensä oli rikottava hiljaisuus. Tämä kääntyi kohti Mirandaa, joka istui kenraalin vieressä pienen pöydän ääressä kirjoittamassa muistiinpanoja.

”Oliko meillä muuta käsiteltävää?” Edkar kysyi.

”Vankikysymys on vielä ratkaisematta”, Miranda vastasi

Kenraali Netronova huokaisi ja näytti tyytymättömältä. Kapteenit arvasivat mitä tämä oikeasti olisi halunnut tehdä vangeille. Sitä kenraali ei kuitenkaan ehdottanut.

”Lähettäkää heidät kaivoksille”, Edkar sanoi.

”Siellä ei välttämättä ole kovin hyvät olot vangeille”, Solkar sanoi.

”Sitä parempi, jos sitten saamme vahvistettua omia joukkojamme. Niitä vahvistuksia tullaan tarvitsemaan”, Edkar sanoi.

Kenraali nousi ylös ja kapteenit tekivät tälle kunniaa. Kokous oli päättynyt ja kenraali tehnyt päätöksensä.