Päälinnan portti III

 Betula pubescens, osa 176

Karr oli miettinyt pitkään. Saesteorra alkoi pikkuhiljaa huolestua. Enemmän siitä, miten kauan sotilaat malttaisivat olla paikoillaan käytävän hämärässä nurkassa, kuin siitä, että pääsisivätkö he vielä oikeaan suuntaan. Sotilaat kävivät hetki hetkeltä rauhattomammiksi. Lopulta Karr näytti siltä, että oli valmis kertomaan pohdintojensa tuloksen.

”Luulen, että käännyimme yhdestä kohtaa väärään suuntaan”, Karr sanoi.

Asian myöntäminen näytti olevan miehelle kova pala.

”Onko se kohta pitkällä takanamme?” Jeanne kysyi.

”Se kohta, mistä luulen meidän kääntyneen väärään suuntaan, oli aika alkuvaiheessa tornilta lähtömme jälkeen”, Karr vastasi.

Saesteorra nyökkäsi. Hän oli pettynyt, mutta pyrki piilottamaan tunteensa parhaansa mukaan. Siihen ei ollut aikaa jäädä vellomaan. Nyt oli mietittävä seuraava askel olemassa olevan tilanteen perusteella.

”Osaatko sanoa olemmeko nyt aivan väärässä suunnassa?” Jeanne kysyi.

”En osaa sanoa aivan varmaksi. Luulen, että olemme edelleen porttirakennuksen lähellä, mutta hieman eri kohdassa kuin meidän pitäisi olla”, Karr vastasi.

Saesteorra mietti.

”Osaatko sanoa, että pystyisimmekö me oikaisemaan jotakin toista kautta sinne, minne haluamme päästä?” Jeanne kysyi.

”En osaa sanoa varmaksi. En ole kulkenut täällä niin paljoa”, Karr vastasi.

Tarkoitat, että et ole kulkenut ollenkaan ja et voi vain tietää, Saesteorra ajatteli mielessään. Hän päätti ottaa riskin.

”Kokeillaan oikaisua”, Jeanne sanoi.

”Entä jos joudumme vielä pahemmin harhaan?” Karr kysyi.

”Sitten joudumme ja keksimme jotakin muuta”, Jeanne vastasi.

Karr nyökkäsi.

”Uskallatko lähteä johtamaan meitä suuntaan, jonka arvioit olevan oikea?” Jeanne kysyi.

”Yritän parhaani”, Karr vastasi.

He lähtivät jälleen liikkeelle ja Saesteorra saattoi tuntea sotilaiden olon helpottavan heti, kun nämä pääsivät taas etenemään. Suunnitelman muuttuminen ei heitä haitannut, mutta paikoillaan oleminen tuskastutti. Oli parempi suunnata kohti taistelua kuin odottaa sen yllätävän.