Päälinnan portti IV

 Betula pubescens, osa 177

Käytävä oli hiljainen. Vain soihtujen lepatus säesti kauempaa kuuluvia taistelun ääniä. Saesteorra seurasi Karrin perässä ja hänen perässään seurasi muu osasto. He olivat onnekkaasti sattuneet käytäville, jotka olivat melko hiljaisia puolustavista sotilaista. He olivat kohdanneet vain satunnaisia vartijoita.

Karr pysähtyi seuraavaan kulmaan lyhyeksi hetkeksi pohtimaan.

”Tähän suuntaan”, Karr sanoi.

”Oletko varma?” Jeanne kysyi.

”En, mutta tämä on paras arvaukseni”, Karr vastasi.

Saesteorra nyökkäsi ja he jatkoivat Karrin osoittamaan suuntaa.

Muutaman käännöksen jälkeen he nousivat portaat ylös huoneeseen, josta portin toisen puolen mekanismia käytettiin. Huoneessa olleet gyllenburhilaiset olivat täysin yllätettyjä ja myös netronovalalaiset ja Burhleon alaiset olivat yllättyneitä, että olivat yhtäkkiä päätyneet oikeaan paikkaan.

Nopeimmin ajatuksensa sai juoksemaan Saesteorra, jonka johdolla netronovalalaiset ottivat huoneen haltuunsa.

Sen jälkeen he tarkastivat, että portin avaa mekanismi oli kunnossa. Kun kaikki oli valmista, he aukaisivat portin toisen puolikkaan.

”Me teimme sen, mitä tulimme tänne tekemään. Nyt meidän pitää vielä varmistaa, että portti pysyy auki ja muut voivat tehdä oman osansa”, Jeanne sanoi.

Sotilaat hurrasivat. Pienen juhlintahetken jälkeen he palasivat jatkamaan tehtävää. He telkesivät huoneen niin, ettei sinne päässyt sisään ja asettuivat sen sisään puolustusasemiin.

”Mitä teemme nyt?” Yksi sotilaista kysyi.

”Odotamme”, Jeanne vastasi.

”Mitä?” Sotilas kysyi.

”Että joko ulkopuolelta hyökkäävä armeija tai kapteeni Kallaksen johtama osasto pääsee luoksemme tai sitten gyllenburhilaiset hyökkäävät tänne saadakseen portin takaisin kiinni”, Jeanne vastasi.

Taistelu keskuslinnasta eteni huoneen ulkopuolella nopeasti, kun puolustus petti portin aukeamisen jälkeen. Saestaerro oli yllättynyt, kuinka nopeasti kapteeni Kallas saapui osastoineen huoneen oven toiselle puolelle.

”Olemme tässä ulkona varmistamassa, että pysytte turvassa. Voitte jo levähtää” Venir sanoi.

”Kiitos, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.

”Kiitos teille, kun onnistuitte siinä, missä me epäonnistuimme”, Venir sanoi.