Valloitettu kaupunki

 Betula pubescens, osa 179

Kapteenit Kallas ja Suomas pyrkivät toimimaan niin, että gyllenburhilaisilla olisi mahdollisimman normaalit olot elää. He tiesivät, että se teki miehityksen helpommaksi ja samoin tulevan taistelun. Kenraali Netronova ei ollut samaa mieltä, mutta jätti kaupungin miehittämisen kapteenien tehtäväksi. Hän itse keskittyi kasvattamaan armeijaa Tammen seuraajien kanssa.

Gyllenburh jaettiin kolmeen sektoriin. Alakaupunki oli suoraan Martin Burhleon hallinnassa. Keskikaupunki oli yhteisvalvonnassa. Yläkaupunki, päälinna ja muurit puolestaan olivat netronovalalaisten suorassa valvonnassa.

Varsinkaan alakaupungin rauhoittamisesta heidän ei tarvinnut huolehtia. Burhleo sai alueen hallintaansa hyvin nopeasti ja kapteenit huomasivat, että tällä oli laaja joukko omia sotilaita, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä. Aseistus oli sekavaa ja koostui kotitarpeista ja gyllenburhilaisilta joukoilta saaduilta aseilta, mutta määrällisesti joukko oli vahva.

Kallas ja Suomas katselivat yläkaupungin portin vartiotornista alakaupunkiin päin.

”En tiedä olisiko enemmän tyytyväinen vai huolissani”, Venir sanoi.

”Mistä?” Solkar kysyi.

”Siitä, miten vahva joukko hänellä on”, Venir vastasi.

”Varmaankin voit olla molempia”, Solkar sanoi.

Kallas nyökkäsi.

Savu nousi lukuisista alakaupungin taloista ja pihoista. Asukkaat tekivät ruokaa ja lämmittivät asuntojaan.

”Jeannella on vaikea tehtävä”, Venir sanoi.

”Hän kyllä pärjää”, Solkar sanoi.

”Toivottavasti. Meillä ei ole montaa yhtä hyvää johtajaa. Hänestä voisi tulla kapteeni, jos hän vain haluaa”, Venir sanoi.

”Vielä hän ei ole valmis”, Solkar sanoi.

”En usko, ettei meistä kukaan on ollut valmis tällaiseen”, Venir sanoi.

”Ei varmastikaan”, Solkar sanoi.

Suomas vilkaisi heidän takanaan olevalle aukiolle ja painoi sitten päänsä. Heitä oli vain kaksi.

Tuuli sai tornin huipulla ja muurin päällä olevat viirit ja liput liehumaan. Näky oli komea, mutta se sai Kallaksen myös haikailemaan vastaavan näyn perään Netronovalaan.

”Meidän täytyy jakaa enemmän vastuuta aliupseereille. Emme ehdi tehdä kaikkea itse”, Venir sanoi.

”Olemmehan me niin jo tehneetkin”, Solkar sanoi.

”Mutta vielä enemmän. Isommatkin kokonaisuudet voisivat olla aliupseerien vastuulla ja johdossa”, Venir sanoi.

”Luulen, että meidän täytyy varmistaa asia kenraalilta”, Solkar sanoi.

”Jos sanomme, että asioita joko delegoidaan tai ne jäävät tekemättä, niin hän varmasti on samaa mieltä kanssamme”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi hyväksyvästi.