Valloitettu kaupunki IV

 Betula pubescens, osa 182

Seuraavana päivänä Kallas marssi pienen osaston kärjessä keskikaupungin pääkatua pitkin. Suomas oli vielä aamulla yrittänyt puhua Kallaksen kanssa heidän tehtävistään. Kallas ei kuitenkaan ollut suostunut vaihtamaan paikkoja Suomaksen kanssa. Niinpä Suomas oli jäänyt yläkaupungin portin työmaan keskelle koordinoimaan koko kaupungin hallintaa ja työmaita yhdessä aliupseerien kanssa.

Osaston kanssa Kallas yritti löytää jotakin sopivaa rakennusta, josta rakennettaisiin keskikaupungin keskelle tukikohta avuksi alueen valvonnassa. Levottoman alueen keskelle tarvittiin jotakin rauhoittamaan sitä. Ja turvapaikka netronovalalaisille. Isoa rakennusta, jonka ympärillä olisi tilaa, oli hankala löytää. Oikeammin se oli osoittautumassa mahdottomaksi tehtäväksi.

Isoja rakennuksia, erilaisia oluttupia, kiltataloja ja majataloja, kyllä riitti. Niistä suurin osa oli kuitenkin rakennettu kiinni toisiin rakennuksiin ja niitä oli vaikea muuttaa helposti puolustettavaksi. Näytti kuitenkin siltä, että heidän olisi ryhdyttävä suurempaan rakennustyöhön, jos he haluaisivat saada keskikaupungin keskelle jonkinlaisen pysyvän tukikohdan.

Aliupseeri Gerda Harmaja oli marssinut Kallaksen perässä ja nousi nyt tämän rinnalle.

”Huonolta näyttää, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

”Jatketaan vielä etsintää. En haluaisi ryhtyä purkamaan ja rakentamaan mitään. Jo se aiheuttaa aivan riittävästi närää, jos tyhjennämme pääkadun varresta jonkin rakennuksen”, Venir sanoi.

”Niin, herra kapteeni. Pelkään kuitenkin, että jos kadun varressa olisi jokin sopiva rakennus, olisimme sen jo löytäneet”, Gerda sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Saatat olla oikeassa”, Venir sanoi.

Toinen netronovalalainen osasto marssi heitä vastaan. Osasto hoiti partiointia keskikaupungin pääkadulla. Sotilaat tekivät kunniaa kapteenille ja osastot kulkivat toistensa ohitse. Keskikaupunki söi netronovalalaisten voimia selvästi eniten. Siksikin olisi hyvä, jos sen keskeltä löytyisi jokin paikka, josta saataisiin rakennettua pieni tukikohta. Voimia voitaisiin keskittää sinne, missä niitä tarvittaisiin enemmän tulevaisuuteen valmistautumista varten.

”Kadut ovat nyt rauhallisia”, Venir sanoi.

”Nyt on päivä, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

”Olen ymmärtänyt, että yöllä on rauhattomampaa”, Venir sanoi.

”Niin, herra kapteeni. Samoin illat. Aamu ja aamupäivä ovat rauhallisinta aikaa”, Gerda sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Myös joukkojen lisääminen on auttanut”, Gerda sanoi.

”Mutta se vie voimia muualta”, Venir sanoi.

”Niin, herra kapteeni. Valitettavasti”, Gerda sanoi.

He jatkoivat eteenpäin keskikaupungin kivettyä pääkatua ja seuraava osasto oli tulossa heitä jo vastaan. Tällä kertaa se oli Burhleon alaisten osasto, jotka myös partioivat keskikaupungilla.

”Onko heistä ollut enemmän hyötyä vai haittaa keskikaupungin rauhoittamisessa?” Venir kysyi.

”Se riippuu tilanteista ja ihmisistä, herra kapteeni. Toiset keskikaupunkilaiset tulevat paremmin toimeen alakaupunkilaisten kanssa ja toiset taas tulevat paremmin toimeen meidän kanssamme. Toisaalta monet ovat sitä mieltä, että alakaupunkilaisten partiointi kaduilla on meidän syytämme”, Gerda vastasi.

”Tavallaan he ovat oikeassa”, Venir sanoi.

”Mutta yleisellä tasolla uskon, että heistä on ollut hyvinkin paljon iloa. Vaikka emme aivan täysin luota heihin, niin tuo heidän partiointinsa silti jonkinlaisen rauhoittavan vaikutuksen gyllenburhilaisten suuntaan”, Gerda sanoi.

”Jos meillä olisi pidemmin aikaa täällä, niin ehkä ryhtyisimme kouluttamaan keskikaupunkilaisia pitämään itse huolta alueensa turvallisuudesta”, Venir sanoi.

”Hyvä ajatus, herra kapteeni. Se toisi tänne varmasti paljon lisää rauhallisuutta”, Gerda sanoi.

”Jos meillä vain olisi siihen aikaa”, Venir sanoi.

Osastojen sotilaat tervehtivät toisiaan muodostelmien kulkiessa toistensa ohitse.