Valloitettu kaupunki V

 Betula pubescens, osa 183

Kallas oli kulkenut osastonsa kanssa keskikaupungin läpi portille saakka ja pitänyt siellä lounastauon. Tauon jälkeen he olivat lähteneet kulkemaan takaisin kohti yläkaupunkia. Paluumatka ei tarjonnut yhtään sen parempia kohteita kuin menomatkamaan.

”Varmasti täällä on jokin paikka, joka sopii meille”, Venir sanoi.

Harmaja pudisti päätään varovaisesti.

”Pelkäsin, että tulette pettymään, herra kapteeni. Meidän tarkoituksiimme sopivia rakennuksia ei vain ole”, Gerda sanoi.

”Meidän on silti keksittävä jotakin. Keskikaupunki on pakko rauhoittaa mahdollisimman pian”, Venir sanoi.

”Niin, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

Kallaksesta alkoi tuntua siltä, että aliupseeri myötäili häntä vain siksi, että hän oli ylempiarvoinen. Selvästikään Harmaja ei enää uskonut, että he löytäisivät sopivaa rakennusta. Harmaja saattoi hyvinkin olla oikeassa, koska hän oli ehtinyt tutustua alueeseen paljon Kallasta tarkemmin. Nytkin he olivat kulkeneet keskikaupungin läpi yhteen suuntaan ja olivat menossa toiseen eikä mitään ollut löytynyt.

Osasto saapui kadun yli rakennetun sillan kohdalle. Rakennelma sai Kallaksen pysähtymään ja katsomaan sitä nyt tarkemmin. Suuret kivestä rakennetut holvikaaret kannattelivat siltaa. Toiseen suuntaan kulkiessa hän oli vain vilkaissut rakennelmaa ja kulkenut sen alitse etsien katseellaan sopivan kokoisia rakennuksia.

Kallas jäi paikoilleen niin pitkäksi aikaa, että osaston sotilaat joutuivat myös pysähtymään. Pysäytys oli tullut yllättäen ja sotilaat tuuppivat toisiaan. Harmajan täytyi puuttua tilanteeseen ja suoristaa osaston rivit. Sitten hän kääntyi yhtäkkiä pysähtyneen kapteenin puoleen.

”Herra kapteeni?” Gerda kysyi.

Kallas katseli edelleen kadun poikki kulkevaa rakennelmaa.

”Pidetään lyhyt tauko”, Venir vastasi.

Harmaja nyökkäsi ja päästi sotilaat tauolle. Nämä istuutuivat sillan pylväiden varjoihin.

”Mikä rakennelma tämä on?” Venir kysyi.

”Ymmärtääkseni se on kävelysilta, joka yhdistää kadun molemmin puolin olevat rakennukset”, Gerda vastasi.

Kallas katsoi rakennuksia kadun kummallakin puolella. Kävelysilta kulki rakennusten toisten kerrosten välillä, mutta oli kadun keskivaiheilla hieman korkeammalla. Keskellä katua oli kolme suurta holvikaarta kannattelemassa siltaa ja päästämässä liikenteen kulkemaan sujuvasti. Kummassakin päässä kaupparakennuksia vasten oli vielä pienemmän holvikaaret. Silta oli katettu, joten talosta toiseen pääsi kulkemaan sateellakin kastumatta.

”Miksi talojen väliin on rakennettu tällainen silta?” Venir kysyi.

”Minäkin ihmettelin samaa ja kysyin kaupunkilaisilta asiasta. Ymmärtääkseni toisessa talossa asunut ja kauppaansa pitänyt varakas kauppias oli halunnut laajentaa liiketoimintaansa, mutta ei ole saanut samasta korttelista lisää tilaa. Hän on kuitenkin saanut tien toiselta puolelta ostettua toisen talon, jota on laajentanut. Lopulta hän on päätynyt yhdistämään rakennukset sillalla”, Gerda vastasi.

”Mielenkiintoinen tarina. Haluaisin kuulla siitä vielä lisää”, Venir sanoi.

”Voin etsiä kaupunkilaisia, jotka osaavat kertoa tarkemmin”, Gerda sanoi.

”Mietin myös, että olisikohan tässä ratkaisu meidän ongelmaamme. Tutkitaan taloja ja siltaa tarkemmin”, Venir sanoi.

Harmaja näytti ensin hieman yllättyneeltä, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi.