Valloitettu kaupunki VI

 Betula pubescens, osa 184

Muutaman päivän tutkimusten aikana vanhat kaupparakennukset ja niitä yhdistävä kävelysilta osoittautuivat lopulta lähes siksi, mitä he olivatkin etsineet. Kallas hoiti rakennuksiin perehtymistä yhdessä Harmajan ja muutaman sotilaan kanssa. Harmajankin alkuun pienoinen epäilys katosi nopeasti, kun he tutkivat rakennusten käyttömahdollisuuksia.

Rakennukset eivät olleet varsinaisesti linnoitettuja, joten niiden saaminen puolustuskelpoiseksi vaatisi jonkin verran työtä. Rakenteeltaan ne olivat kuitenkin tukevia, koska kauppias oli halunnut pitää varkaat loitolla. Kävelysillan kohtaa pääkadusta oli myös hankala kiertää muiden katujen kautta. Niinpä suurin osa keskikaupunkilaisista kulki kävelysillan alitse päivittäin. Sillalta pystyi myös helposti valvomaan alla liikkuvia ihmisiä ilman, että oli itse kadulla tai häiritsi sen liikennettä.

Kallas ja Harmaja olivat toisen rakennuksen korkeassa salissa, joka oli toiminut kauppojen keskeisimpänä myyntitilana. Nyt kaikki myytävä oli viety pois ja tilalle oli tuotu sotilaiden varusteita ja rakennustarpeita. Alaikkunat oli myös teljetty umpeen.

Salin reunoja kiersi pylväsrivistö, joka kannatteli toisessa kerroksessa salia kiertävää parvea. Parvelle johtivat leveät puuportaat, jotka oli suojattu matolla. Kauppias ei ollut tyytynyt vähään ja myytävät tuotteet olivat varmasti sen mukaisia. Kaupan asiakaskunta oli varmasti koostunut lähinnä yläkaupunkilaisista ja sinne muuttamaan pyrkivistä nousukkaista.

”Tämä rakennuskokonaisuus on todella hyvä meidän tarkoituksiimme, herra kapteeni. En olisi koskaan keksinyt tätä itse”, Gerda sanoi.

”Sattumaa on aina pelissä tällaisten asioiden huomaamisessa. Minäkään en toiseen suuntaan mennessä kiinnittänyt kävelysiltaan tai näihin rakennuksiin juuri huomiota. Mutta palatessa tämän sillan holvikaaret jostakin syystä kiinnittivät huomioni ja sitten aloin katsella muuta rakennusta”, Venir sanoi.

”Teidän ei pidä vähätellä roolianne, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

”En myöskään halua liioitella sitä”, Venir sanoi.

”Mutta tehän tämän kuitenkin löysitte. Ja teillä oli valta sanoa, että menemme katsomaan rakennusta, joka ei ensin näyttänyt sopivalta”, Gerda sanoi.

”Minkälaisen rakennuksen löysinkään. Hieman sääli tätä on muuttaa tukikohdaksi”, Venir sanoi.

Kallas antoi katseensa kiertää salin seinissä ja Harmaja yritti pysyä perässä.

”Niin. Täällä on paljon kauniita yksityiskohtia”, Gerda sanoi.

Kallas huomasi, ettei Harmaja ollut rakennuksesta aivan yhtä innoissaan kuin hän. Aliupseeri oli varmasti paljon tärkeämpiäkin huolia kuin kauniiden rakennusten säilyttäminen. Ja oli hänellä itselläänkin. Paljon, paljon tärkeämpiä. Se ei kuitenkaan sulkenut pois sitä tosiasiaa, että rakennus oli kaunis ja huolella rakennettu.

”Mennään katsomaan miltä liikenne näyttää”, Venir sanoi.

”Selvä, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

Kallas ja Harmaja nousivat portaat ylös toiseen kerrokseen ja astuivat kävelysillalle. He kävelivät sillan puoliväliin ja asettuivat tarkkailemaan alla kulkevaa kaupungin liikennettä. Sillalla oli muutamia sotilaita tekemässä samaa.

”Rauhalliselta näyttää, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

”Voisipa tämä rauhallisuus pysyä”, Venir sanoi.

”Toivon samaa, herra kapteeni”, Gerda sanoi.

He jäivät seuraamaan ihmisiä, jotka kulkivat päivittäisillä asioillaan.