Valloitettu kaupunki IX

 Betula pubescens, osa 187

Suomas halusi päästä paremmin tasalla siitä, mitä yläkaupungin asukkaat ajattelivat netronovalalaisista ja heidän toimistaan. Samalla hän halusi varmistaa, että kaupungin asioihin vaikuttamaan tottuneet yläkaupunkilaiset, erityisesti aatelissukujen vanhimmat, saisivat edes hieman tuntumaa siihen, että heitä kuunneltaisiin. Tämä saattaisi edes hieman vähentää sitä juonittelua, jota yläkaupunkilaiset koko ajan tekivät valloittajia vastaan. Niinpä hän kutsui kokoon kokouksen, johon kutsui kaikki yläkaupunkilaiset. Vain harva vastasi kutsuun myöntävästi.

Aliupseeri, joka toimi Suomaksen avustajana, toi tälle osallistujalistan, johon oli päivitetty viimeisimmän juuri saapuneet aateliset. Lista oli epämiellyttävän lyhyt.

”Herra kapteeni, oletteko aivan varma, että tämä kokous on hyvä idea?” Aliupseeri kysyi.

”Luultavasti tämä ei ollut hyvä idea, mutta parempi kuin ei mitään”, Solkar vastasi.

”Olen kuullut muilta aliupseereilta, että kenraali Netronova on ollut hyvin tyytymätön kuullessaan asiasta”, aliupseeri sanoi.

”Hän on nykyään tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin, mutta ei silti halua tehdä mitään asioiden parantamiseksi. Sitä paitsi hän päätti, että me saamme kapteeni Kallaksen kanssa vapaasti päättää, kuinka hoidamme kaupungin miehitystä. Tämä on se tapa, jolla itse sitä hoidan”, Solkar sanoi.

Aliupseeri nyökkäsi.

”Toivon, että tapasi johtaa hyvään lopputulokseen. Minusta se on parempi kuin kenraalin tapa”, aliupseeri sanoi.

”Tuotakaan ei varmaan kannata kertoa kenraalille”, Solkar sanoi.

”Ei varmaankaan, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

”Älä huoli, minä en ainakaan kerro”, Solkar sanoi.

He astuivat saliin, jossa kokous pidettiin. Tila oli aivan liian suuri joukolle, joka sinne oli kokoontunut. Kapteenin askeleet kaikuivat kolkosti sen seinistä ja saivat salin tuntumaan vielä tyhjemmältä kuin mitä se oli.

Yläkaupunkilaisia istui siellä täällä, osa yksinään ja osa pienissä ryhmissä. Muutamat juttelivat keskenään, mutta vaikenivat pian Suomaksen astuttua sisään. Salin laidalla oli myös muutama kirjureina toimiva netronovalalainen sotilas.

Tervetulosanojen jälkeen Suomas ryhtyi kertomaan tavasta, jolla netronovalalaiset aikoivat kaupunkia hallita. Kaikkia yksityiskohtia kapteeni ei voinut kertoa, mutta pääpiirteet siitä, miten netronovalalaisten oleminen kaupungissa näkyi sen asukkaille käytännössä. Lopuksi Suomas toivoi, että asukkaa, mukaan lukien yläkaupunkilaiset, tulisivat kertomaan netronovalalaisille siitä, jos kokisivat jotkin asiat väärin hoidetuksi ja kokivat epäoikeudenmukaisuutta.

Kuulijat eivät näyttäneet kovinkaan vaikuttuneilta eivätkä innostuneilta vuorovaikuttamaan niin kapteenin kuin muidenkaan netronovalalaisten kanssa. Yksi vanha aatelinen kuitenkin teki poikkeuksen ja nousi seisomaan puhuakseen.

”Kauniita sanoja, jotka eivät kuitenkaan lupaa meille mitään. Olette valloittajia ja me vain pelinappuloita kamppailussa, jota te haluatte käydä”, yläkaupunkilainen sanoi.

Reaktio oli sellainen, mitä Suomas oli osannut odottaakin.

”Vakuutan, että teen parhaani, etteivät sanani jää vain sanoiksi”, Solkar sanoi.

”Sitten voitte aloittaa puuttumalla niihin pimeyden töihin, joita te täällä kaupungissa harjoitatte”, yläkaupunkilainen sanoi.

”Mitä tarkoitatte?” Solkar kysyi.

Vanha aatelinen vastasi kertomalla sekalaisista tarinoista ja huhuista riiteistä ja mustasta magiasta, joiden Suomas ymmärsi heti alusta saakka tarkoittavan kenraalin ja Tammen seuraajien suorittamaa kuolleestamanausta. Hänen täytyisi ottaa asia esiin Kallaksen kanssa. Ja sitten kenraalin kanssa.