Valloitettu kaupunki VIII

 Betula pubescens, osa 186

Kapteeni Suomas seisoi yläkaupungin portin aukiolla, josta oli pikkuhiljaa linnoitustöiden edistyessä muodostumassa portin laajentamisesta syntyvän linnan sisäpiha. Rakentajat ja sotilaat tekivät työmaalla pitkää päivää. Mitä valmiimpi linnasta saatiin, sitä paremmat mahdollisuudet kaupungin puolustamiseen olisi tulevina päivinä. Töitä jatkettaisiin varmasti siihen saakka, kunnes vihollinen oli muurilla.

Yläkaupunkilaiset olivat työmaasta ärtyneitä. Matka muuhun kaupunkiin piteni ja hidastui, uusi linnoitus vei tilaa usealta palatsilta ja talolta sekä itse työmaa oli häiriöksi. Yläkaupunkilaiset olivat varovaista väkeä, joten harvoin kukaan sanoi suoraan mitään. Suomas oli kuitenkin kuullut, mitä heidän selkien takana puhuttiin. Tulevina päivinä ja viikkoina tuli olla varovainen. Kun suuren keisarikunnan armeija saapuisi kaupungin edustalle, yläkaupunkilaiset päästäisivät heidät mielellään sisään.

”Olemme lampaita susien aitauksessa”, Solkar sanoi.

Suomaksen vieressä seisonut aliupseeri hätkähti, kun kapteeni yhtäkkiä puhui. Aliupseeri oli tullut paikalle hetkeä aikaisemmin ja odotti kapteenin huomiota.

”Anteeksi, herra kapteeni, mitä sanoitte?” Aliupseeri kysyi.

”Kunhan mutisin itsekseni”, Solkar vastasi.

Suomas kääntyi kohti aliupseeria, joka näytti hieman hämmentyneeltä.

”Kerro minulle jotakin hyviä uutisia”, Solkar sanoi.

Aliupseeri epäröi.

”Rakennustyöt etenevät, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

”Mutta”, Solkar sanoi.

Aliupseeri epäröi jälleen.

”Mutta hitaasti, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

”En ole varma onko tuo mitenkään uutinen. Näen sen kyllä itsekin, etteivät työt etene siinä tahdissa kuin toivoisimme niiden etenevän”, Solkar sanoi.

”Ehkä minun täytyy kertoa tarkemmin, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

”Kerro”, Solkar sanoi.

”Täällä yläkaupungin portilla varmasti saamme linnoituksen sellaiseen kuntoon, että siitä on hyötyä puolustuksessa, vaikka kaikki ei valmista olisikaan. Sen sijaan keskikaupungissa töitä tuskin saadaan sellaiseen vaiheeseen, että kapteeni Kallaksen uusi tukikohta olisi mitenkään hyödyllinen hyökkäystä vastaan puolustautuessa”, aliupseeri sanoi.

”Entä kaupunginmuuri?” Solkar kysyi.

”Sen ehdimme korjata niiden vahinkojen osalta, joita olemme aikaisemmin itse aiheuttaneet. Mutta mihinkään merkittäviin parannuksia meillä tuskin riittää aika”, aliupseeri vastasi.

”Kaikkea ei voi saada, kun aika on hyvin rajallinen”, Solkar sanoi.

”Niin, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

”Muuri on onneksi valmiiksi hyvä. En tiedä olisimmeko mekään päässeet siitä yli, jos porttia ei olisi avattu sisäpuolelta. Ainakin siihen olisi mennyt huomattavasti pidempi aika”, Solkar sanoi.

Aliupseeri nyökkäili.

”Rakennamme niin paljon kuin ehdimme ja niiden kanssa meidän tulee olla valmiita kohtaamaan Suuren keisarikunnan armeija”, Solkar sanoi.