Valloitettu kaupunki X

 Betula pubescens, osa 188

Suomas yritti pysyä Kallaksen perässä. Seuraavana päivänä Suomaksen pidettyä kokouksen yläkaupunkilaisten he olivat pitäneet oman kokouksensa kaupungin hallinnasta. Kokouksensa aikana he olivat keskustelleet kuolleestamanauksesta, johon liittyvät tarinat kulkivat kaupungissa. Kun kapteenit olivat kyselleet aliupseereilta asiasta, moni oli tajunnut, että oli kuullut sotilaiden kertovan tarinoista, joita kuulivat kaupunkilaisilta. Kaupunkilaiset eivät tienneet, mistä todellisuudessa oli kyse, mutta nopeasti leviävät kauhutarinat lisäsivät pelkoa ja epäluuloisuutta netronovalalaisia kohtaan. Kallas halusi päästä keskustelemaan asiasta kenraalin kanssa välittömästi, joten hän oli lähtenyt marssimaan kohti kenraalin telttaa. Muut asiat saivat odottaa.

”Tiedän, että asiasta pitää keskustella kenraalin kanssa, mutta ehkä meidän pitäisi ensin miettiä kahden kesken, miten asian voisi hoitaa parhaalla tavalla”, Solkar sanoi.

”Siinä vaiheessa voi olla jo liian myöhäistä. Gyllenburhilaiset käyvät asian vuoksi päiväpäivältä rauhattomammiksi ja aivan syystä. Tarinat, joita olemme kuulleet ovat todellisia kauhutarinoita. Emmekä varmasti ole kuulleet kaikkea, mitä kaupunkilaisten joukossa kiertää. En halua odottaa sitä, että Burhleo päättää kääntyä meitä vastaan, koska näkee sen vähemmän pahana vaihtoehtona”, Venir sanoi.

”Ei tietenkään kannata odottaa sitä, mutta voimmeko edes vähän puhua lisää ja vasta sitten mennä kenraalin puheille”, Solkar sanoi.

Kallas pysähtyi ja huokaisi.

”Hyvä on”, Venir sanoi.

”Kiitos”, Solkar sanoi.

”Mistä siis haluat puhua?” Venir kysyi.

Suomas oli vastaamassa jotakin, mutta jäikin sitten vielä miettimään.

”Miten tämä asia pitäisi mielestäsi hoitaa?” Solkar kysyi.

”Meidän pitäisi mennä puhumaan kenraalin kanssa ja kysyä mitä hän oikein on puuhannut Tammen seuraajien kanssa”, Venir vastasi.

Suomas vilkaisi heidän ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan ollut kuulolla.

”Tiedämme hyvin, mitä he tekevät. He kuolleestamanaavat lisää sotilaita joukkoihimme”, Solkar sanoi.

”Mutta haluan tietää, miten tieto siitä on levinnyt kaupunkilaisten pariin. Heidän pitäisi ymmärtää, ettei sellaista voi tehdä julkisesti”, Venir sanoi.

”Mutta…”, Solkar sanoi.

Suomas yritti keksiä vielä jotakin sanottavaa, mutta ei keksinyt.

”Onko sinulla parempia ideoita, miten tätä asiaa voisi hoitaa?” Venir kysyi.

Vastaukseksi Suomas vain pudisti päätään. Hän toivoi, että hänellä olisi jokin idea.

He jatkoivat matkaa kenraalin teltalle. Kenraali ei kuitenkaan ollut siellä. Telttaa vartioivat henkivartijat opastivat kapteeneja etsimään kenraalia kaupungin päälinnasta, jonne tämä oli lähtenyt Tammen seuraajien kanssa.

”Siellä on paljon manattavaa. Edelleen”, Solkar sanoi.

”Ja paljon silmiä näkemässä ja korvia kuulemassa asioita”, Venir sanoi.

”Meidän täytyy päästä hänen puheilleen nopeasti”, Solkar sanoi.

Kallas nyökkäsi.