Valloitettu kaupunki XII

 Betula pubescens, osa 190

Kenraali johdatti kapteenit ulos salista.

”Täällä pitäisi olla jokin pienempi huone, jossa voimme puhua rauhassa. Mistä ikinä haluattekin puhua”, Edkar sanoi.

”Haluamme puhua juuri tuosta, mitä olit tekemässä”, Solkar sanoi.

Kallas nosti kätensä, jotta Suomas ei enää jatkaisi.

”Puhutaan kohta. Täällä on liikaa kuulevia korvia”, Venir sanoi.

Kolmikko katseli ympärilleen. Käytävä oli autio lukuun ottamatta muutamia kenraalin henkivartioita ja kauempana netronovalalaisia sotilaita.

”Täällä on aika vähän ketään kuulemassa”, Edkar sanoi.

”Haluan vain olla varovainen. Sille näyttää olevan tarvetta”, Venir sanoi.

”Hyvä on”, Edkar sanoi.

Kenraali johdatti heidät käytävää eteenpäin ovelle, joka johti pieneen huoneeseen. Huone oli ikkunaton, mutta he ottivat sinne valoksi käytävällä olleen lyhdyn.

”Onko tämä sopiva?” Edkar kysyi.

”Varmasti, herra kenraali”, Solkar vastasi.

Huoneen perällä oli pieni pöytä, jonka ääreen he istuivat. Kenraali toiselle puolelle ja kapteenit toiselle puolelle. Pöytä oli pyöreä ja valmistettu puusta. Parhaat päivät oli jo nähty, mutta pöytä näytti edelleen tukevalta.

Kenraali katsoi kapteeneja, jotka eivät näyttäneet haluavan aloittaa.

”Puhukaa siis”, Edkar sanoi.

Kapteenit vilkaisivat nopeasti toisiaan. Lopulta Suomas aloitti.

”Kaupunkilaisten joukossa liikkuu erilaisia tarinoita”, Solkar sanoi.

Kenraali odotti, että Suomas jatkaisi, mutta jatko jäi jonnekin.

”Millaisia tarinoita?” Edkar kysyi.

”Kauhutarinoita”, Solkar vastasi.

”Mitä se meitä liikuttaa, jos kaupunkilaiset haluavat pelotella toisiaan?” Edkar kysyi.

”Tarinat eivät ole mitä tahansa kauhutarinoita. Ne kaikki kertovat kuolleestamanauksesta. Tieto siitä, mitä sinä teet täällä Tammen seuraajien kanssa, leviää pitkin kaupunkia. Vielä se on huhupuhetta, mutta kun uusia tarinoita koko ajan ilmestyy, niin kohta niihin uskotaan”, Venir sanoi.

”Antaa heidän uskoa”, Edkar sanoi.

”En sitten, kun Burhleo toteaa tarinoiden kaupungissa aiheuttaman pelon vuoksi, että on sittenkin parempi liittoutua niiden voimien kanssa, jotka haluavat meidät pois täältä? Mitä teemme sitten, kun Burhleo avaa porttinsa Suuren keisarikunnan armeijalle ja kuljettaa tunneleitä pitkin selustaamme?” Venir kysyi.

Kenraali ei halunnut vastata.

”Meille käy yhtä huonosti kuin niille joukoille, jotka puolustivat kaupunkia meiltä”, Solkar sanoi.

”Luultavasti vielä huonommin”, Venir sanoi.