Valloitettu kaupunki XI

 Betula pubescens, osa 189

Kallas ja Suomas ratsastivat Gyllenburhin yläkaupungin halki päälinnalle. Kaupunkilaiset väistivät kauaksi kadun laitaan saakka nähdessään hevoset, joiden nahan repaleet heiluivat liikkeen mukana ja luut paistoivat nahassa olevista reistä. Kallas ei välittänyt kaupunkilaisten reaktioista. Nämä saisivat nyt tottua kuolleiden läsnäoloon. Hevoset tuskin näyttivät yhtään sen pahemmilta kuin miltä he itsekään näyttivät.

Linnanpihalla heitä vastassa oli kenraali Netronovan lemmikki Nalle. Netronovalalaisetkin sotilaat pysyivät etäällä epäkuolleesta karhusta, mutta gyllenburhilaiset kiersivät sen huomiota herättävän kaukaa. Suuri karhu oli pelottava, vaikka olikin kuollut. Elävänä kuolleena ehkä vielä pelottavampi.

”Hei, Nalle, onko kenraali täällä?” Venir kysyi.

Nalle nyökkäili samalla murahdellen ja osoitti sitten kuonollaan kohti linnan pääovia ja sen luona olevia vartioita.

”Kiitos, Nalle”, Venir sanoi.

Nalle murahti ja istuutui linnanpihan kivetykselle.

Pääovelta kapteenit opastettiin linnan sisällä saliin, jossa kenraali oli Tammen seuraajien kanssa valmistelemassa seuraavaa kuolleestamanausta. Tammen seuraajat pysäyttivät työnsä, kun Kallas ja Suomas astuivat sisään. Kenraali Netronova oli yllättynyt kapteenien vierailusta ja käveli heitä vastaan.

”Herra kenraali”, Venir sanoi.

”Mitä tämä on?” Edkar kysyi.

”Haluamme keskustella kanssasi”, Venir vastasi.

”Mistä?” Edkar kysyi.

”Tästä”, Venir vastasi.

Kallas osoitti kenraalin takana olevaa manausympyrää ja sen luona olevia Tammen seuraajia. Kenraali vilkaisi nopeasti taakseen. Kääntäessään päänsä takaisin hänen katseensa oli muuttunut selvästi tyytymättömäksi.

”Teidän ei tarvitse huolehtia tästä. Voitte keskittyä kaupungin pitämiseen hallussa ja tulevaan taisteluun valmistautumiseen”, Edkar sanoi.

”Pahoittelen, herra kapteeni, mutta siitä on tullut meidänkin huolehdittavaa”, Solkar sanoi.

Kenraali katsoi molempia kapteeneja vuorotellen.

”Mitä tarkoitatte?” Edkar kysyi.

”Meidän täytyy puhua”, Venir sanoi.

”Nytkö?” Edkar kysyi.

”Nyt on parempi kuin myöhemmin. Tämä on asia, johon meidän on reagoitava välittömästi”, Venir sanoi.

Kenraali vilkaisi taas takanaan oleviin Tammen seuraajiin.

”Odottakaa hetki”, Edkar sanoi.

Kenraali meni Tammen seuraajien luokse ja määräsi nämä valmistelemaan jo seuraavaa manausta. Jo valmisteltu manaus suoritettaisiin heti, kun hän palaisi. Sitten kenraali palasi kapteenien luokse.

”Kertokaa siis”, Edkar sanoi.

Kallas vilkaisi Tammen seuraajiin päin.

”Voimmeko siirtyä jonnekin rauhallisempaan tilaan?” Venir kysyi.

”Hyvä on”, Edkar sanoi.