Taistelun repimä kaupunki XI

Betula nana, osa 455

Senet tuli Emilyn ja naisen luokse. Se sai Emilyn olon helpottumaan. Senetin olisi ehkä helpompi puhua naisen kanssa.

”Anteeksi, en katsonut eteeni, niin törmäsin teihin”, Senet sanoi.

”Ei, ei. Syy oli minun. Pyydän anteeksi ryntäilyäni”, nainen sanoi.

”Ei, minä pyydän anteeksi”, Senet sanoi.

”Anteeksi”, nainen sanoi.

”Anteeksi”, Senet sanoi.

Senet ja nainen katsoivat toisiaan anteeksipyytäväksi, kunnes tajusivat juuri käyneensä keskustelun. Lyhyen pidättelyn jälkeen molemmat nauroivat ääneen.

”Anteeksi, en saisi nauraa”, nainen sanoi.

”Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi”, Senet sanoi.

Kaksikko halasi nauraen ja Emily ja Sarnel vilkaisivat toisiaan.

”Ymmärrätkö sinä mitä tässä tapahtuu?” Sarnel kysyi.

Emily pudisti päätään. Salaa hän mietti, että kyse saattoi olla vain kahden palvelijan kohtaamisesta. Ja toisaalta kahden samanlaisen sielun kohtaamisesta.

”Minä olen Senet Neferkanen tytär”, Senet sanoi.

”Ja minä olen Anna Markintytär”, nainen sanoi.

Senet vilkaisi taloa, josta Anna oli äsken tullut kujalle.

”Oletko palvelijana tässä talossa?” Senet kysyi.

Annan ilme vakavoitui, kun hän muisti, että oli edelleen talon edessä. Hän teki nopean vilkaisun kohti talon ikkunaa ja nyökkäsi. Senet aavisti, ettei Anna tuntenut oloaan täysin rennoksi talon edessä.

”Voitko viedä meidät jonnekin, jossa voimme jutella rauhassa?” Senet kysyi.

Anna vilkaisi Senetiä, Emilyä ja Sarnelia, viimestä hieman pidempään, ja nyökkäsi.

”Seuratkaa”, Anna sanoi.

Anna otti Senetiä kädestä kiinni ja lähti johdattamaan heitä kujaa eteenpäin. Emily ja Sarnel seurasivat perässä.

”Ja jos mahdollista, niin voitko johdattaa meidät hiljaisia kujia pitkin”, Senet sanoi.

Anna käänsi katseensa hetkeksi Senetiin ja hymyili.

”Tietenkin. Kulje itsekin aina vain hiljaisia kujia pitkin. Isännät ja emännät näkevät pääkaduilla mielellään vain toisiaan. Palvelijat sopivat paremmin sivukujille”, Anna sanoi.

Senet vastasi Annan hymyyn ja nyökkäsi.

”Kiitos”, Senet sanoi.