Taistelun repimä kaupunki XII

Betula nana, osa 456

Anna johdatti heidät muutaman korttelin päässä olevan talolle, jonka sivuovea hän osoitti. Talo oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei erottunut hirveästi muista alueen taloista. Nopealla vilkaisulla ainoa erityispiirre oli se, että naapuritalot olivat varsin lähellä.

”Minun asuinhuoneeni on täällä. Voinemme olla siellä ainakin hetken rauhassa”, Anna sanoi.

Anna vilkaisi Narshaa.

”Pahoittelen, mutta huoneeni on aika matala. Voi olla, ettette mahdu seisomaan siellä aivan suorassa”, Anna sanoi.

”Ei se haittaa”, Narsha sanoi.

Anna nyökkäsi ja johdatti heidät sisään sivuovesta.

Ovi johdatti heidät kapeaan rappuun, jota pitkin Anna johdatti heidät neljänteen kerrokseen. Siellä heitä odotti pieni vinokattoinen huone. Huoneen kummallakin laidalla oli kapea sänky ja niiden välissä pieni pöytä, jonka luona oli kaksi tuolia.

”Huonekaverini saapuu yleesä vasta myöhään, joten voimme jutella täällä”, Anna sanoi.

”Jaat jonkun kanssa näin pienen huoneen?” Emily kysyi.

”Sain tämän meille emäntäni kautta kohtuullisen edullisesti, niin pystyimme ottamaan tämä kahdestaan. Harvoilla on itse vuokrattua huonetta, vaan he majoittuvat isäntäperheen talossa. Silloin tietysti on myös isäntäperheen valvonnassakin”, Anna vastasi.

Emily nyökkäsi. Hän ei halunnut tarkentaa sitä, että oli tarkoittanut huoneen olevan pieni kahden ihmisen jaettavaksi.

”Emäntäsi täytyy olla hyvä sinulle, kun hän löysi tällaisen huoneenkin sinulle vuokrattavaksi”, Senet sanoi.

Anna huokaisi ja istuutui sängylleen. Senet tuli hänen vierelleen ja Emily istuutui tuolille pöydän luokse. Sarnel puolestaan istuutui lattialle.

”Emäntä on tiukka, mutta osaa arvostaa kovaa työntekoa”, Anna sanoi.

”Entä isäntäsi?” Senet kysyi.

Anna kohautti olkiaan.

”Hän ei paljoa välitä meistä apulaisista. Tosin hän ei välitä enää paljoa muustakaan, kun sota riehuu ympärillä. Hän kokee, ettei voi tehdä asialle mitään”, Anna vastasi.

Senet ja Emily vilkaisivat tosiaan.

”Mutta ovat emäntä ja isäntä minua kohtaan oikein hyviä. Työtä vain on aivan liikaa, kun uusia apulaisia ei saada ja kaikki on paljon vaikeampaa”, Anna sanoi.

”Sodan takiako?” Senet kysyi.

Anna katsoi Senetiä oudoksuen.

”Minkä muunkaan takia?” Anna kysyi.

”Ymmärrettävästi sen takia. Anteeksi, saavuimme vasta tänään kaupunkiin, joten emme ole tilanteesta aivan kärryillä”, Senet vastasi.

Emily tajusi heti, että oli huono ajatus paljastaa, että he olivat saapuneet kaupunkiin sen ulkopuolelta keskellä piiritystä.